sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Suomen eurooppalainen valinta

Viime viikolla posti toi kotiin EU-komission leimalla varustetun paketin. Paketista löytyi komissaari Olli Rehnin uusin kirja omistuskirjoituksineen. Tässä pikakommentit kirjasta.

Rehnin kirja ”Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa” sisältää kaksitoista kirjoitusta Unionin laajentumisesta ja rajoista sekä Suomen ja EU:n suhteista. Tunnustan, että ottaessani kirjan käteeni, ajatukseni teoksesta olivat hieman epäluuloiset ja asenteelliset. Leimasin kirjan mielessäni EU-jargoniaksi ja yhden sisäpiiriläisen (siis Rehnin) vaikeaselkoiseksi tuotteeksi asioista, jotka ovat minulle tänä päivänä vieraita.

Väärin. Innostuin itsekin pitkästä aikaa pohtimaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaarta, Urho Kekkosta, Euroopan maiden historiaa, eurooppalaisia arvoja ja suhdettamme islamilaisuuteen. Kirjan perusviestiin yhdyn täysin: on Suomen etu, että Eurooppa pyrkii omilla yhteisillä ratkaisuillaan vahvistamaan alueen turvallisuutta ja estämään konfliktien syntymistä. Suomi ei voi olla EU:ssa vain rusinansyönti –linjalla: meidän oltava valmiita ottamaan osaa myös vaikeisiin päätöksiin ja kantamaan niistä vastuu.

Rehn käsittelee kirjassaan mm. koulutuksen, osaamisen ja innovaatiotoiminnan merkitystä Suomelle ja koko Euroopalle. Myös Euroopan energiapolitiikan tulevaisuus saa asiallisen huomion kirjassa.

Rehnin kirjan soisi kuluvan tavallisten suomalaisten käsissä. Se on helppolukuinen, mutta silti täyttää asiaa. Kirjasta näkee, että kirjoittajalla on tutkijan sydän, mutta komissaarin mieli.

Teos on sopivissa määrin myös ”henkilökohtainen” eli sivuilta löytyy viittauksia Rehnin oman elämänhistoriaan, kuten omiin häihin, Juankosken anoppilaan ja innostukseen populaarimusiikista. Jotain Rehnin sielunmaisemasta kertoo, että kirjan ensimmäinen osa alkaa Ismo Alankoa siteeraten: ”Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi, Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas, kuin yhdestä suusta, kun Suomi putos puusta”.