Rohkeaa oma-aloitteellisuutta

Maanantaina luovutettiin opetusministeri Antti Kalliomäelle (sdp) Joensuun ja Kuopion yliopistojen vahvistamista ja yhteistyötä tiivistävä tulevaisuussuunnitelma.

Suomen Akatemian entisen pääjohtajan Reijo Vihkon johdolla tehtyä työryhmätyötä voi pitää historiallisena ja kauaskantoisena. Tavoitteena on, että Joensuun ja Kuopion yliopistoja vahvistetaan tekemällä niistä liittoyliopisto. Käytännön toimia lähivuosina olisi mm. hallinnon virtaviivaistaminen ja keskeisten opetussisältöjen vahvistaminen syvenevällä tiedekuntayhteistyöllä. Kiireellisimpänä listalla on yhteisen kauppatieteellisen tiedekunnan perustaminen vastaamaan itäsuomalaiseen opetusvajeeseen.

Joensuun ja Kuopion yliopistojen hankkeelle on annettava täysi poliittinen tuki. Jokainen joka tuntee suomalaista korkeakoulupolitiikkaa tietää, että nykymeno ei voi jatkua. Kukaan ei voi olla niin naiivi, että uskoisi nykyisten 48 tiede- ja ammattikorkeakoulun kehittämiseen löytyvän valtionkassasta pohjattomasti rahaa. On paljon parempi, että täällä Itä-Suomessa Joensuun ja Kuopion yliopistot ottavat aloitteen kehitystyöstä omiin käsiinsä. Näin tapahtui nyt maanantaina julkistetun kehittämissuunnitelman myötä.

Sanotaan, että nopeat syövät hitaat. On välttämätöntä, että pyrimme täällä maakunnissa itse ohjaamaan oman kehityksemme suuntaa. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi korkeakouluverkostosta ja tiedekuntatasoisesta opetuksesta määrää puhtaasti opetusministeriön virkamiehet alueita kuulematta.

Kuukauden päästä vaalit on pidetty ja hallitusohjelmaneuvottelut alkamassa. Hallitusohjelmassa tulee Joensuun ja Kuopion yliopistojen tulevaisuussuunnitelmalle antaa täysi tuki ja tarvittava kehitysrahoitus. Oma toiveeni on, että saisin vaalien jälkeen olla hallitusneuvotteluissa edistämässä historiallista itäsuomalaista korkeakouluyhteistyötä. Kokemusta hallitusohjelmaneuvotteluista opetusministeriön hallinnonalalta minulla on viime vaalien jälkeen.

Talouspolitiikkaa kamreeriotteella

Viime perjantaina julkistettiin valtiovarainministeriön virkamiesten näkemys lähivuosien talouspolitiikasta. Ylijohtaja Jukka Pekkarisen (sdp) mukaan julkisen talouden liikkumavara on pieni, jos kansantalous halutaan pitää tulevina vuosina hyvässä iskussa.

On luonnollista, että rahaministeriö vetää tiukkaa linjaa ja varoittelee hulvattomasta rahanjaosta. Silti on pakko kysyä, että missä on valtiovarainministeriön luovuus taloutta ja työllisyyttä edistävään talouspolitiikkaan? VM:n linja näyttää olevan, että valtiovelkaa pitää lyhentää, mutta mitään uudistuksia talouden ja työllisyyden eteen ei tule tehdä. Valtiovelalla pelotteluun ei kansainvälisesti ottaen ole hirveästi syytä. Suomen valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on hallinnassa, vain Irlanti ja Luxenburg ovat suhteessa vähemmän velkaantuneita kuin Suomi.

Virkamiehet tekevät laskelmiaan taustaksi puolueiden ja poliitikkojen käyttöön. Nyt on pidettävä huoli siitä, että virkamiehet eivät sanele tulevan vaalikauden linjauksia. Politiikan painopisteet (mm. veroratkaisut, tulonsiirrot, panostukset palveluihin) tulee tehdä hallituksen muodostavien puolueiden päätöksillä ja hallitusohjelmaan kirjattuna. Hallitusohjelman puolestaan hyväksyy tuore eduskunta.

Villasukat tulivat tarpeeseen

Se alkoi torstai-iltana Kolin kylän seurojentalolla. Nimittäin hengenahdistus, vinkuna ja puistattelu. Itse asiassa jo koko menneen pakkasviikon oli ollut huono hengittää, astma kun on. Nyt olen sitten kolmatta päivää flunssassa ja astma pahana. Välillä on kuumetta, välillä ei. Tatukin tuli aamulla kuumeeseen. Nyt vain jännitetään pääseekö mies maanantaiaamusta terveen kirjoissa useamman päivän työmatkalle pääkaupunkiseudulle.

Huonosta olosta huolimatta en malttanut olla menemättä Matti Vanhasen tilaisuuksiin lauantaina Isoon Myyhyn ja Kiteelle. Molemmat tilaisuudet onnistuivat erinomaisesti. Väkeä oli paikalla satamäärin ja fiilis hyvä. Myös henkilökohtaisesti tilaisuudet olivat antoisia ja vaali-intoon puhaltavia. Sain paljon evästyksiä, neuvoja – ja villasukat. Joensuulaisrouva oli neulonut kahdet kauniit villasukat: toiset Vanhaselle ja toiset minulle. Todella sydämellisesti ajateltu. Nyt nämä tiilenpunaiset sukat ovat lämmittäneet jalkojani eilisestä lähtien.

Sekä Joensuun että Kiteen tilaisuuksissa tapasin valtavan määrän vanhoja ja uusia tuttuja. Tuli tunne, että kannatusta löytyy ja kampanjamme tuottaa tulosta. Tästä on hyvä kiihdyttää kampanjointia, kunhan saan itseni kuntoon.

Tiistai-iltana minulla on yhteistilaisuus kokoomuksen Pekka Ravin kanssa Pyhäselässä. Pidän tärkeänä, että pienessä vaalipiirissämme kansanedustajiksi haluavilla on sujuvat välit yli puoluerajojen ja yli hallitus- ja oppositiorintaman. Teimme Pekan kanssa hyvää yhteistyötä keskenämme jo ollessamme samaan aikaan eduskunnassa.

Keskiviikkona on ystävänpäivä. Tarjoan ystävänpäiväkahvia silloin Heinävaarassa, Kontiolahdella ja Joensuussa. Torstaina olen Liperissä ja Kiteellä. Tilaisuuksien tarkemmat paikat ja ajat näet esimerkiksi nettisivuiltani. Vaalitilaisuuksissani on ollut kautta linjan kivasti väkeä. Toivottavasti näin on tulevallakin viikolla. Loppuviikosta meille ehdokkaille annetaan numerot. Kampanja-auto tulee käyttööni perjantaina 16. päivä.

Perustulo - hieno idea, vaikea toteuttaa

Kirjoitin loppuviikosta artikkelin Keskustan Opiskelijaliiton 70-vuotisjuhlakirjaan. Osuuteni kosketti 1980-luvun loppuvuosia, jolloin toimin sekä opiskelijaliiton että keskustanuorten puheenjohtajana.

Kirjoituksessa käsittelin nuorkeskustalaisten poliittista ohjelmatyötä. Ekologinen puitetalous, valtion kontrollin vähentäminen ja kansalaisen perustulo olivat ohjelmatyömme isoimmat ideat. Perustuloa perustelimme tuolloin hyvin samoista lähtökohdista kuin vihreät tänään. Katsoimme, että perustulon avulla voidaan vapauttaa ihmisen luovat voimat parempaan käyttöön ja aktivoida ihmisiä oma-aloitteisuuteen ja yrittäjyyteen.

Edelleenkin pidän perustuloa hienona ideana. Arvostan sitä, että vihreät ovat jaksaneet vääntää konkreettista mallia perustulon toteuttamiseksi. Silti epäilen mallin toimivuutta ja rahoituspohjan kestävyyttä.

Perustulo perustuu ideaalitasolla siihen, että työikäiset ihmiset ovat halukkaita tekemään enemmän kuin mitä perustulo taloudellista turvaa antaa. Veroton perustulo 440 euroa olisi mullistava nykyjärjestelmään nähden: maksamme veroa lähes kaikista etuisuuksista ja tuloista. Lapsilisät taitavat olla lähes ainoita verottomia etuisuuksia. Pidän pienimpien toimeentulomuotojen nykyverotusta liian kovana. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että 440 euron verottomaan etuuteen siirtyminen olisi vero- ja talouspoliittisesti kestävää.

Veropolitiikan tärkeitä kulmakiviä ovat oikeudenmukaisuus ja laaja hyväksyttävyys. En ole varma siitä, että vihreiden esittämä malli saisi kansalaisten jakamattoman tuen. Miksi suurituloiselle kuuluu 440 euron veroton etuus? Vihreiden esittämät 39 ja 49 veroprosentit ovat korkeita, siitä pääse mihinkään. Jos jokainen nuori saisi 440 euron perustulon ilman omaa aktiivisuuttaan, meillä olisi keinot vähissä kannustaa nuoria opiskeluun, työharjoitteluun ja muuhun aktiivitoimintaan. Perustulon rahoittaminen pääomaveroprosenttia nostamalla olisi ristiriidassa suomalaisen omistajuuden tukemisen kanssa.

Perustulon suurin ongelma ollee siinä, että emme pysty etukäteen luotettavasti arvioimaan miten se vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen suhteessa ansiotyöhön, opiskeluun ja muuhun aktiivitoimintaan. Niin valtiontalouden kuin koko kansantalouden kannalta perustulon toteuttaminen saattaisi sisältää ennakoimattomia riskejä.