Anu Vehviläinen

Lämmin kiitos - ja nyt töihin!

2007-03-21T09:20:00.000+02:00

Lämmin kiitos pohjoiskarjalaisille saamastani luottamuksesta eduskuntavaaleissa. Parin päivän vaalituloksen sulattelun ja lukuisien onnittelu- ja kannustusviestien jälkeen arkeni alkaa tänään. Menen tänään Helsinkiin Omaishoitajat ja Läheiset Liiton hallituksen kokoukseen.

Huomenna torstaina puolilta päivin keskustan eduskuntaryhmä järjestäytyy valiten mm. ryhmälle kolmihenkisen puheenjohtajiston. Puheenjohtajaksi valittaneen menneellä vaalikaudella työnsä hienosti hoitanut satakuntalainen Timo Kalli. Itse olen käytettävissä eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi, mikäli eduskuntaryhmän jäsenet niin tahtovat. Eduskuntaryhmän puheenjohtajisto osallistuu automaattisesti hallitusneuvotteluihin.

Tulevan hallitusohjelman sisältö on meille pohjoiskarjalaisille tärkeä. Keskustan kansanedustajana pidän tärkeänä, että hallitusohjelmassa näkyy sosiaalinen oikeudenmukaisuus, syrjäytymisen vähentäminen, työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä rohkea aluepolitiikka, jolla vahvistetaan koko maata ja myös kasvukeskusten ulkopuolella olevia seutuja.

Kunhan saan uudet yhteystietoni, laitan ne heti esille kotisivuilleni. Olkaa ahkerasti minuun yhteydessä – haluan olla edustaja, jonka tavoittaa ja jonka kautta voi vaikuttaa.

Tervetuloa lauantaina 24.3. klo 11-13 Joensuun kävelykadulle Keskustan Joensuun kunnallisjärjestön ja Keskustan Pohjois-Karjalan piirin vaalikahville. Olen siellä tavattavissa ja evästettävissä!

Kiitos kohtaamisista"

2007-03-17T18:53:00.000+02:00

Kampanjointini päättyi tänään klo 14.00 Lehmon torille. Ennen sitä olin aamunpäivän Joensuun torilla. Olen tavannut parin päivän aikana ulkotilaisuuksissa useita satoja ihmisiä.

Mielentilani noin 130 kampanjatilaisuuden jälkeen on omituinen. Kun laitan silmät kiinni, näen viime aikoina kohtaamiani ihmisiä, mieliin palaa lyhyitä keskusteluhetkiä ja tuokiokuvia ympäri maakuntaa. Kiitos jokaiselle teistä, jonka kanssa olen saanut olla silmätysten viime viikkoina. Ns. vaalitäpinä ei synny tyhjästä, vaan niistä tapaamisista ja kohtaamisista, joissa ehdokas on äänestäjien arvioitavana.

Nyt ei auta kuin odottaa sunnuntai-iltaa ja tulosten selviämistä. Tuleva vuorokausi tulee tuntumaan pitkältä. Parhaiten aika kuluu käytännön kotihommia tehdessä. Ja niitähän muuten riittää. Sunnuntaina käyn päivällä äänestämässä ja illalla suuntaan klo 20 jälkeen keskustan piirin vaalivalvojaisiin Public Corneriin Joensuussa.

Jos olet edelleen omaa ehdokasta vailla, mieti vielä, voisinko olla valintasi. Joka tapauksessa hyvää vaalipäivää Sinulle!

Carelia-sali oli täynnä vaalikonsertissa

2007-03-11T17:41:00.000+02:00

Tulin juuri kotiin kampanjani loppuhuipennuksesta eli Täällä Pohjantähden alla
-vaalikonsertista. Tilaisuus pidettiin Carelia-salissa Joensuussa. Musiikillisesta annista vastasi laulaja Petri Laaksonen. Jännitimme tukiryhmässäni etukäteen, tuleeko paikalle väkeä vai ei. Nyt on nöyrä ja iloinen mieli: 600 hengen sali oli täynnä ja fiilis tilaisuudessa lämmin ja mieltä kohottava.

Kiitokset konsertin onnistumisesta kuuluvat jokaiselle sinne saapuneelle. Yhdessä syntyy henki ja fiilis. Taiteellisesta annista kiitokset Petri Laaksoselle ja hänen säestäjilleen. Tilaisuuden käytännön toteuttamisesta lämpimät kiitokset noin 20 talkoolaiselle ja nimeltä mainiten vielä erikseen kampanjapäällikkö Sari Riikoselle. Homma oli hyvissä käsissä!

Viidensiä eduskuntavaaleja käyvänä ehdokkaana tiedän, että viimeiset päivät ennen vaalipäivää vaativat sitkoa, sitkoa ja sitkoa. Ehdokas saa voimaa loppumetreille erityisesti äänestäjien kannustavista kommenteista ja onnentoivotuksista. Äänestäjät pitävät tavallaan ehdokkaan kasassa vaalipäivän iltaan saakka. Näin tämä toimii. Kannusten jälkeen jaksaa jo taas tunnin pari tehdä vaalityötä räntäsateessa. Tänään en kastele enää jalkojani sohjossa, vaan suuntaan Tohmajärvelle Kaurilan kylätalolle sisätilaisuuteen.

Naistenpäivän vetoomus

2007-03-08T07:21:00.000+02:00

Hyvät pohjoiskarjalaiset äänestäjät! Ennakkoäänestys on alkanut vilkkaasti, käyttäkää äänioikeuttanne ja vaikuttakaa vaalin lopputulokseen. Toivon, että äänestäjinä haluatte lähettää Pohjois-Karjalasta Arkadianmäelle sekä naisia että miehiä.

Kansanvallassa ei tunneta sukupuolikiintiöitä, eikä pidäkään tuntea. On puhtaasti teidän käsissänne lähteekö maakunnastamme kansanedustajiksi kuuden miehen joukkue vai myös naisia. Kun vaali-iltana selviää vaalin tulos ja valittujen nimet, sen jälkeen valitusoikeutta ei ole, ei sen enempää äänestäjillä kuin ehdokkaillakaan.

Pohjoiskarjalaisten edustajina eduskunnassa on 100 vuoden aikana ollut yhteensä 21 naista. Heistä kahdeksan on ollut sosialidemokraatteja, keskustalaisia on ollut viisi, kokoomuslaisia kolme ja yksi edustaja pienviljelijäpuolueesta, nuorsuomalaisista, SMP:stä, kristillisistä ja vihreistä.

Pohjois-Karjalasta valittuja keskustalaisia naisedustajia ovat olleet Vieno Simonen, Paula Ruutu, Lea Sutinen, Tuula Kuittinen ja allekirjoittanut. Heistä pyhäselkäläinen Vieno Simonen toimi useaan kertaan ministerinä ja oli myös koko porvarillisen puoluekentän ensimmäinen naisministeri.

Kahdeksan vuoden eduskuntakokemuksen ja nyt pidetyn ”vuorotteluvapaan” jälkeen olen käytettävissä pohjoiskarjalaisten edusnaiseksi ja myös Vieno Simosen tavoin ministerin tehtävään.

Valtionyhtiöiden myyntituloja uuden työn luomiseen

2007-03-05T08:50:00.000+02:00

Miten voimme vauhdittaa uusien työpaikkojen syntyä?

Keskusta on esittänyt, että valtioyhtiöiden myyntituloja kohdennetaan osaamisen, innovatiivisuuden ja yrittäjyyden tarpeisiin. Kysymys on siitä, että käytämme meidän yhteisen omaisuuden osakkeiden myynnistä ja osinkotuloista tulevia tuloja uuden työn luomiseen. Valtionyhtiöt ovat kansallisomaisuuttamme. Niiden myötä tulevaa tuloa on mielekästä käyttää nimenomaan siihen, että syntyy aitoja uusia työpaikkoja, lisää verotuloja ja hyvinvointia.

Ehdotamme lisäpanostuksia innovaatioketjuun, jolla uudet ideat muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi. Keskustan tavoitteena on ohjata lisärahoitusta mm. koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön, yritysten kasvua vauhdittavaan riski- ja lainarahoitukseen, kasvuyrittäjyyteen ja uusien yritysten perustamisen helpottamiseen.

Arvioimme, että noin 500 miljoonaa valtionyhtiöiden myyntituloista voitaisiin käyttää tulevalla vaalikaudella uutta työtä edistäviin toimenpiteisiin.

Todettakoon, että menneellä vaalikaudella valtionyhtiöiden myyntituloja kertyi noin 5 miljardia euroa ja siitä lähes 90 prosenttia käytettiin valtiovelan lyhentämiseen. Valtiovelan lyhentäminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on, että panostamme täysillä ja välittömästi uusien työnpaikkojen luomiseen ja koko innovaatioketjun vahvistamiseen.

Lopuksi kommentti työllisyyskeskustelun terminologiaan. Minusta on työtä aliarvioivaa, jopa halventavaa puhua tempputyöllistämisestä, silppu- ja pätkätöistä. Kaikki työ on arvokasta. Minunkin mielestä työvoimapoliittisissa keinoissa on kehitettävää ja en hyväksy ihmisten pompottelua määräaikaisin työsuhtein, mutta tempuista, silpuista ja pätkistä puhuminen heittää varjoa myös itse työn päälle.

Rohkeaa oma-aloitteellisuutta

2007-02-20T07:41:00.000+02:00

Maanantaina luovutettiin opetusministeri Antti Kalliomäelle (sdp) Joensuun ja Kuopion yliopistojen vahvistamista ja yhteistyötä tiivistävä tulevaisuussuunnitelma.

Suomen Akatemian entisen pääjohtajan Reijo Vihkon johdolla tehtyä työryhmätyötä voi pitää historiallisena ja kauaskantoisena. Tavoitteena on, että Joensuun ja Kuopion yliopistoja vahvistetaan tekemällä niistä liittoyliopisto. Käytännön toimia lähivuosina olisi mm. hallinnon virtaviivaistaminen ja keskeisten opetussisältöjen vahvistaminen syvenevällä tiedekuntayhteistyöllä. Kiireellisimpänä listalla on yhteisen kauppatieteellisen tiedekunnan perustaminen vastaamaan itäsuomalaiseen opetusvajeeseen.

Joensuun ja Kuopion yliopistojen hankkeelle on annettava täysi poliittinen tuki. Jokainen joka tuntee suomalaista korkeakoulupolitiikkaa tietää, että nykymeno ei voi jatkua. Kukaan ei voi olla niin naiivi, että uskoisi nykyisten 48 tiede- ja ammattikorkeakoulun kehittämiseen löytyvän valtionkassasta pohjattomasti rahaa. On paljon parempi, että täällä Itä-Suomessa Joensuun ja Kuopion yliopistot ottavat aloitteen kehitystyöstä omiin käsiinsä. Näin tapahtui nyt maanantaina julkistetun kehittämissuunnitelman myötä.

Sanotaan, että nopeat syövät hitaat. On välttämätöntä, että pyrimme täällä maakunnissa itse ohjaamaan oman kehityksemme suuntaa. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi korkeakouluverkostosta ja tiedekuntatasoisesta opetuksesta määrää puhtaasti opetusministeriön virkamiehet alueita kuulematta.

Kuukauden päästä vaalit on pidetty ja hallitusohjelmaneuvottelut alkamassa. Hallitusohjelmassa tulee Joensuun ja Kuopion yliopistojen tulevaisuussuunnitelmalle antaa täysi tuki ja tarvittava kehitysrahoitus. Oma toiveeni on, että saisin vaalien jälkeen olla hallitusneuvotteluissa edistämässä historiallista itäsuomalaista korkeakouluyhteistyötä. Kokemusta hallitusohjelmaneuvotteluista opetusministeriön hallinnonalalta minulla on viime vaalien jälkeen.

Talouspolitiikkaa kamreeriotteella

2007-02-18T10:41:00.000+02:00

Viime perjantaina julkistettiin valtiovarainministeriön virkamiesten näkemys lähivuosien talouspolitiikasta. Ylijohtaja Jukka Pekkarisen (sdp) mukaan julkisen talouden liikkumavara on pieni, jos kansantalous halutaan pitää tulevina vuosina hyvässä iskussa.

On luonnollista, että rahaministeriö vetää tiukkaa linjaa ja varoittelee hulvattomasta rahanjaosta. Silti on pakko kysyä, että missä on valtiovarainministeriön luovuus taloutta ja työllisyyttä edistävään talouspolitiikkaan? VM:n linja näyttää olevan, että valtiovelkaa pitää lyhentää, mutta mitään uudistuksia talouden ja työllisyyden eteen ei tule tehdä. Valtiovelalla pelotteluun ei kansainvälisesti ottaen ole hirveästi syytä. Suomen valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on hallinnassa, vain Irlanti ja Luxenburg ovat suhteessa vähemmän velkaantuneita kuin Suomi.

Virkamiehet tekevät laskelmiaan taustaksi puolueiden ja poliitikkojen käyttöön. Nyt on pidettävä huoli siitä, että virkamiehet eivät sanele tulevan vaalikauden linjauksia. Politiikan painopisteet (mm. veroratkaisut, tulonsiirrot, panostukset palveluihin) tulee tehdä hallituksen muodostavien puolueiden päätöksillä ja hallitusohjelmaan kirjattuna. Hallitusohjelman puolestaan hyväksyy tuore eduskunta.

Villasukat tulivat tarpeeseen

2007-02-11T16:04:00.000+02:00

Se alkoi torstai-iltana Kolin kylän seurojentalolla. Nimittäin hengenahdistus, vinkuna ja puistattelu. Itse asiassa jo koko menneen pakkasviikon oli ollut huono hengittää, astma kun on. Nyt olen sitten kolmatta päivää flunssassa ja astma pahana. Välillä on kuumetta, välillä ei. Tatukin tuli aamulla kuumeeseen. Nyt vain jännitetään pääseekö mies maanantaiaamusta terveen kirjoissa useamman päivän työmatkalle pääkaupunkiseudulle.

Huonosta olosta huolimatta en malttanut olla menemättä Matti Vanhasen tilaisuuksiin lauantaina Isoon Myyhyn ja Kiteelle. Molemmat tilaisuudet onnistuivat erinomaisesti. Väkeä oli paikalla satamäärin ja fiilis hyvä. Myös henkilökohtaisesti tilaisuudet olivat antoisia ja vaali-intoon puhaltavia. Sain paljon evästyksiä, neuvoja – ja villasukat. Joensuulaisrouva oli neulonut kahdet kauniit villasukat: toiset Vanhaselle ja toiset minulle. Todella sydämellisesti ajateltu. Nyt nämä tiilenpunaiset sukat ovat lämmittäneet jalkojani eilisestä lähtien.

Sekä Joensuun että Kiteen tilaisuuksissa tapasin valtavan määrän vanhoja ja uusia tuttuja. Tuli tunne, että kannatusta löytyy ja kampanjamme tuottaa tulosta. Tästä on hyvä kiihdyttää kampanjointia, kunhan saan itseni kuntoon.

Tiistai-iltana minulla on yhteistilaisuus kokoomuksen Pekka Ravin kanssa Pyhäselässä. Pidän tärkeänä, että pienessä vaalipiirissämme kansanedustajiksi haluavilla on sujuvat välit yli puoluerajojen ja yli hallitus- ja oppositiorintaman. Teimme Pekan kanssa hyvää yhteistyötä keskenämme jo ollessamme samaan aikaan eduskunnassa.

Keskiviikkona on ystävänpäivä. Tarjoan ystävänpäiväkahvia silloin Heinävaarassa, Kontiolahdella ja Joensuussa. Torstaina olen Liperissä ja Kiteellä. Tilaisuuksien tarkemmat paikat ja ajat näet esimerkiksi nettisivuiltani. Vaalitilaisuuksissani on ollut kautta linjan kivasti väkeä. Toivottavasti näin on tulevallakin viikolla. Loppuviikosta meille ehdokkaille annetaan numerot. Kampanja-auto tulee käyttööni perjantaina 16. päivä.

Perustulo - hieno idea, vaikea toteuttaa

2007-02-04T10:38:00.000+02:00

Kirjoitin loppuviikosta artikkelin Keskustan Opiskelijaliiton 70-vuotisjuhlakirjaan. Osuuteni kosketti 1980-luvun loppuvuosia, jolloin toimin sekä opiskelijaliiton että keskustanuorten puheenjohtajana.

Kirjoituksessa käsittelin nuorkeskustalaisten poliittista ohjelmatyötä. Ekologinen puitetalous, valtion kontrollin vähentäminen ja kansalaisen perustulo olivat ohjelmatyömme isoimmat ideat. Perustuloa perustelimme tuolloin hyvin samoista lähtökohdista kuin vihreät tänään. Katsoimme, että perustulon avulla voidaan vapauttaa ihmisen luovat voimat parempaan käyttöön ja aktivoida ihmisiä oma-aloitteisuuteen ja yrittäjyyteen.

Edelleenkin pidän perustuloa hienona ideana. Arvostan sitä, että vihreät ovat jaksaneet vääntää konkreettista mallia perustulon toteuttamiseksi. Silti epäilen mallin toimivuutta ja rahoituspohjan kestävyyttä.

Perustulo perustuu ideaalitasolla siihen, että työikäiset ihmiset ovat halukkaita tekemään enemmän kuin mitä perustulo taloudellista turvaa antaa. Veroton perustulo 440 euroa olisi mullistava nykyjärjestelmään nähden: maksamme veroa lähes kaikista etuisuuksista ja tuloista. Lapsilisät taitavat olla lähes ainoita verottomia etuisuuksia. Pidän pienimpien toimeentulomuotojen nykyverotusta liian kovana. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että 440 euron verottomaan etuuteen siirtyminen olisi vero- ja talouspoliittisesti kestävää.

Veropolitiikan tärkeitä kulmakiviä ovat oikeudenmukaisuus ja laaja hyväksyttävyys. En ole varma siitä, että vihreiden esittämä malli saisi kansalaisten jakamattoman tuen. Miksi suurituloiselle kuuluu 440 euron veroton etuus? Vihreiden esittämät 39 ja 49 veroprosentit ovat korkeita, siitä pääse mihinkään. Jos jokainen nuori saisi 440 euron perustulon ilman omaa aktiivisuuttaan, meillä olisi keinot vähissä kannustaa nuoria opiskeluun, työharjoitteluun ja muuhun aktiivitoimintaan. Perustulon rahoittaminen pääomaveroprosenttia nostamalla olisi ristiriidassa suomalaisen omistajuuden tukemisen kanssa.

Perustulon suurin ongelma ollee siinä, että emme pysty etukäteen luotettavasti arvioimaan miten se vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen suhteessa ansiotyöhön, opiskeluun ja muuhun aktiivitoimintaan. Niin valtiontalouden kuin koko kansantalouden kannalta perustulon toteuttaminen saattaisi sisältää ennakoimattomia riskejä.

Naisäänestäjille gallupista

2007-01-28T10:16:00.000+02:00

Karjalaisen ehdokasgallupissa miehet pärjäsivät selvästi naisehdokkaita paremmin. Gallupin mukaan on jopa mahdollista, että Pohjois-Karjalan vaalipiiristä eduskuntaan valitut ovat kaikki miehiä. Jos niin kävisi, sitä olisi turha vaikertaa vaalipäivän jälkeen. Kun kansa on puhunut, pulinat pois.

Sen sijaan nyt ja tulevina viikkoina on aika vaikuttaa siihen, että maakunnasta valitaan eduskuntaan kuuden hengen joukkue päteviä naisia ja miehiä. Keskustan ehdokkaana vetoan erityisesti puolueeni naiskannattajiin: pitäkää huoli siitä, että keskustan eduskuntaryhmään lähtee täältä myös naiskansanedustaja. Tiedätte, että olen täysillä mukana ja käytettävissänne.

Sitten kampanjatilanteesta. Saan päivittäin yhteydenottoja potentiaalisilta äänestäjiltä kotisivujeni kautta ja puhelimitse. En aina ehdi vastata ihan heti, varsinkin jos on vaikeampia kysymyksiä. Pyrin vastaamaan kaikkiin yhteydenottoihin mahdollisimman nopeasti.

Kohta starttaan kohti Ylä-Karjalaa Juukaan, Nurmekseen ja Valtimolle. Toivottavasti väkeä on mukavasti liikkeellä.

Rajamäellä ja Cronbergilla kovat piipussa

2007-01-25T08:58:00.000+02:00

Vaalien alusaikaan kuuluu, että puolueiden kellokkaat haukkuvat toisia puolueita ja ylistävät oman puolueensa ylivertaisuutta. Kielteinen leimaus ja muiden mollaus on myös henkilökysymys: toisten suuhun se sopii paremmin kuin toisten.

En ole yllättynyt, että demareiden Kari Rajamäki pelottelee sdp:n äänestäjiä mahdollisella porvarihallituksella. Yllätyin kuitenkin siitä, että ministeri kehtasi äskettäin lehtihaastattelussa arvioida, että Suomen sisäinen turvallisuus vaarantuu, jos Suomeen tulee keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuva hallitus. Mitä Rajamäki ”sisäisen turvallisuuden vaarantumisella” mahtaa tarkoittaa? Tulisiko Suomeen mellakoita kadulle, ryösteltäisiinkö kauppoja ja vuotaisivatko ulkorajamme kuin seulat? Haloo, kuka tällaiseen uskoo? Yhdyn niihin, jotka kyselivät Rajamäen sammakon jälkeen, että ”onkohan ministeri tehtäviensä tasalla”.

Toinen kovaa kieltä käyttänyt löytyy lähempää: kesänaapurini ja vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg on koventanut kieltään kuukausi kuukaudelta. Vielä viime vuonna hän tyytyi haukkumaan maan hallituksen joka asiasta ja totuimme näkemään Cronbergin otsikoissa tyyliin ”Hallitus on tehnyt kaiken väärin!”

Nyt Cronberg on täsmentänyt haukkukohdettaan: päämaali on keskusta. Siinä samassa sapeleita lentää kaikille muillekin, jotka eivät ymmärrä arvostaa vihreiden erinomaisuutta. Vihreiden keskiviikkoisesta vaalinavauksesta välittyi valtaan pääsyn halu. Heille käy kaikki hallituspohjat ja he haluavat ottaa rkp:n aseman kestohallituspuolueena. Uskallan arvella, että muissa puolueissa rkp koetaan vakaammaksi ja luotettavammaksi hallituskumppaniksi kuin vihreät. Tämän päivän valossa vihreät eivät näytä järin yhteistyökykyisiltä.

Cronberg julistaa, että vihreille on nyt tilaa poliittisessa keskustassa. Yhtään ääntä ei kuitenkaan anneta ”varaus- tai ilmoittautumisperiaatteella”. Puoluevalintaa ja äänestyspäätöstä tehdessään ihmiset arvioivat sitä, että kummallako, Cronbergilla vai Vanhasella, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi hyvään työllisyyskehitykseen lähivuosina. Kun Cronberg tyrmää täysin tällä vaalikaudella tehnyt veronalennukset, hän samalla hyvästelee yhden tärkeän keinon parantaa työllisyyttä.

Ei näytä sattuvan suuhun, ei sen enempää Rajamäellä kuin Tarjallakaan.

”Vähän kuin itseäsi äänestäisit”

2007-01-21T11:01:00.000+02:00

Keskustan valtakunnallinen vaalistartti pidettiin lauantaina Tampereella. Henkilökohtaisesti pidin tärkeämpänä olla omassa maakunnassa kampanjatilaisuuksissa (olin lauantaina Kesälahdella ja Tohmajärvellä) kuin lähteä raskaalle automatkalle Tampereelle ja takaisin.

Uutisointi vaalistartista näytti hyvältä. Puheenjohtaja Matti Vanhanen vaikutti jämäkältä ja keskustalippuja heiluttavat ehdokkaat innostuneilta.

Keskusta lähtee vaaleihin iskulauseella ”Vähän kuin itseäsi äänestäisit”. Slogan herättää monia mielleyhtymiä. Helsingin Sanomien Jaakko Hautamäen mukaan iskulauseeseen on piilotettu ajatus, että ”jokaisessa suomalaisessa asuu pieni kepulainen”. Eipä hassummin muotoiltu. Minä ymmärrän iskulauseen seuraavasti. Keskusta on kaikkien suomalaisten puolue, ei mikään yhdenasianliike tai eliittipuolue. Keskustan ehdokkaat ovat tavallisia, eri ikäisiä naisia ja miehiä. Iskulause sisältää myös viestin äänestämisestä, tästä pluspisteitä iskulauseen laatijoille.

Sloganit ja mielikuvatuotanto, vauhdikkaat vaalistartit ja humu julkkiksineen ovat tulleet osaksi puolueiden vaalitoimintaa. Jokainen puolue haluaa antaa oheistoiminnan kautta myönteistä ja vetovoimaista kuvaa puolueestaan. Ymmärrän sen, mutta silti luulen äänestäjien loppupeleissä arvostavan enemmän asia-asiaa kuin oheishömppää.

Keskusta julkisti Tampereella huolella valmistellun vaaliohjelmansa. Keskustan mukaan tulevalla vaalikaudella tulee panostaa eri väestöryhmien hyvinvoinnin parantamiseen. Erityisesti keskusta nostaa esiin lapsiperheiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten aseman. Työn tekemisen kannattavuus, yrittäjyys ja teiden ja ratojen kunnossapito ovat ohjelmassa vahvasti esillä.

Omat vaaliteemani (hyvinvointi, osaaminen ja rohkea edunvalvonta) istuvat hyvin yhteen puolueen teemojen kanssa. Niin tietysti pitääkin. Olisi sangen omituista äänestäjien kannalta, jos minun ja puolueen teemat olisivat täysin eri planeetoilta.

Markkinoilla

2007-01-13T10:57:00.000+02:00

Joensuun tammimarkkinat olivat torilla torstaina ja perjantaina. Olin siellä tukijoukkojen kanssa pitämässä kampanjan avausta kahvituksen kera. Tilaisuus onnistui erinomaisesti. Kahvi maistui 1800 pahvimukillisen verran. Minä sain paljon hyviä evästyksiä tuleville viikoille sekä eduskuntatyöhön, jos valtakirja minulle sinne annetaan.

Torikeskustelujen sisältöä voi eritellä ainakin seuraavalla tavalla. Osa kahvittelijoista oli yleisesti tyytymätön politiikkaan. ”Vaalien alla luvataan, mutta vaalien jälkeen unohdetaan”, sanoi useampi. Tulonjaon epäoikeudenmukaisuus puhutti. Monen mielestä veronkevennykset ovat hyödyttäneet vain työssäkäyviä hyväosaisia ja eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat ovat jääneet toimeentulon parannusten ulkopuolelle. Eläkeläiskeskustelijoiden kolme kärkiaihetta olivat kansaneläkkeiden taso, eläkeläisten verotus ja taitettu indeksi.

Monet työttömät toivat esille sosiaaliturvajärjestelmän sudenkuopat ja kannustamattomuuden. Toisaalta liikkeellä oli myös väkeä, joiden mielestä meidän tulisi olla tyytyväisiä siitä, ettei ketään jätetä heitteille. Teiden kunto, yksityisautoilun kalleus, haja-asutusalueilla asuminen sekä maa- ja metsätalouden kysymykset tulivat myös esiin. Puhuttiin myös ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista sekä vero- ja talouspolitiikasta. Keskustelijoille kerroin, että vaalien jälkeen heti laadittava uusi hallitusohjelma on keskeisin paperi asioiden eteenpäin menon kannalta.

”Toriparlamentissa” oli harvinaisen vähän puoluepolitiikan makua. Ihmiset olivat enemmän kiinnostuneita asioista kuin siitä, miten puolueet tässä vaalien alla nokittelevat keskenään tai lähteekö Jäätteenmäki ehdokkaaksi vai ei.

Sain torilla paljon kannustusta ja menestyksen toivotuksia. Moni puki sen sanoiksi ”Nyt ei saa käydä niin kuin viimeksi” tai vielä suorempaan muotoon: ”Onnea, saat ainakin minun ääneni!” Tästä on hyvä jatkaa nöyrin ja reippain mielin vaalityötä. Taustajoukkoja ja kannattajia kannustan ilomantsilaisen Seppo Lehtisen sanoin: ”Törinää pönttöön!”

Suomen eurooppalainen valinta

2007-01-07T13:26:00.000+02:00

Viime viikolla posti toi kotiin EU-komission leimalla varustetun paketin. Paketista löytyi komissaari Olli Rehnin uusin kirja omistuskirjoituksineen. Tässä pikakommentit kirjasta.

Rehnin kirja ”Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa” sisältää kaksitoista kirjoitusta Unionin laajentumisesta ja rajoista sekä Suomen ja EU:n suhteista. Tunnustan, että ottaessani kirjan käteeni, ajatukseni teoksesta olivat hieman epäluuloiset ja asenteelliset. Leimasin kirjan mielessäni EU-jargoniaksi ja yhden sisäpiiriläisen (siis Rehnin) vaikeaselkoiseksi tuotteeksi asioista, jotka ovat minulle tänä päivänä vieraita.

Väärin. Innostuin itsekin pitkästä aikaa pohtimaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaarta, Urho Kekkosta, Euroopan maiden historiaa, eurooppalaisia arvoja ja suhdettamme islamilaisuuteen. Kirjan perusviestiin yhdyn täysin: on Suomen etu, että Eurooppa pyrkii omilla yhteisillä ratkaisuillaan vahvistamaan alueen turvallisuutta ja estämään konfliktien syntymistä. Suomi ei voi olla EU:ssa vain rusinansyönti –linjalla: meidän oltava valmiita ottamaan osaa myös vaikeisiin päätöksiin ja kantamaan niistä vastuu.

Rehn käsittelee kirjassaan mm. koulutuksen, osaamisen ja innovaatiotoiminnan merkitystä Suomelle ja koko Euroopalle. Myös Euroopan energiapolitiikan tulevaisuus saa asiallisen huomion kirjassa.

Rehnin kirjan soisi kuluvan tavallisten suomalaisten käsissä. Se on helppolukuinen, mutta silti täyttää asiaa. Kirjasta näkee, että kirjoittajalla on tutkijan sydän, mutta komissaarin mieli.

Teos on sopivissa määrin myös ”henkilökohtainen” eli sivuilta löytyy viittauksia Rehnin oman elämänhistoriaan, kuten omiin häihin, Juankosken anoppilaan ja innostukseen populaarimusiikista. Jotain Rehnin sielunmaisemasta kertoo, että kirjan ensimmäinen osa alkaa Ismo Alankoa siteeraten: ”Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi, Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas, kuin yhdestä suusta, kun Suomi putos puusta”.

Kampanja kohti "vaalitäpinää"!

2007-01-03T13:43:00.000+02:00

Nyt vuoden vaihduttua vaalikampanjani käynnistyy täydellä teholla. Vaalipäällikkönä toimiva Sari Riikonen aloitti hommat eilen. Pidimme pitkän palaverin, jonka aiheena oli mm. vaalimainonta, kampanjan avaustilaisuus ja kiertuesuunnittelu. Näistä aiheista lähiaikoina lisää lehti-ilmoittelun ja kotisivujeni kautta.

Monen mielestä putosin eduskunnasta viime vaaleissa liian näkymättömän kampanjan takia. En tiedä oliko näin vai ei. Nyt aion kuitenkin korjata tätä puolta ja huolehtia siitä, että olen entistä enemmän ihmisten ilmoilla tavattavissa sekä panostan näkyvämpään mainontaan.

Tulevat vaalit ovat minulle viidennet eduskuntavaalit. Luulen, että pohjoiskarjalaisista ehdokkaista allekirjoittaneella on eniten eduskuntavaalikokemusta, ellei sitten Urpo Leppänen ole ollut useammin ehdokkaana. Ensimmäisen kerran olin ehdokkaana 1991 ja sain 3 700 ääntä 10 000 markan budjetilla. Sittemmin tulin valituksi edustajaksi sekä vuoden 1995 että 1999 vaaleissa. Ja viime vaaleissa sitten en. Tulevat vaalit ratkaisevat lopullisesti sen, olenko jatkossa mukana politiikassa vai tuleeko minusta henkilö, josta monimielisesti todetaan, että ”takana loistava tulevaisuus”.

Jokaiset vaalit ovat aina erilaiset. Vaalien lopputulosta ja viimepäivien tunnelmaa on vaikea etukäteen ennustaa. Joskus vaalien suunta on aistittavissa jo viikkoja ennen vaaleja, joskus ”vaalitäpinä” puhkeaa vaalikentillä ja TV-keskusteluissa viimeisinä päivinä ennen vaaleja. Luulen, että meistä ehdokkaista, tukiryhmien jäsenistä, poliittisista toimittajista ja politiikan palkollisista parasta vaaleissa on tämä ”vaalitäpinä”, joka huipentuu vaali-iltana hetkeen ennen ennakkoäänien julkistamista.

Ennen ”vaalitäpinälle” antautumista edessä on tuhansia kilometrejä ajoa pitkin maakunnan vaihtelevassa kunnossa olevia teitä. Miehen mielestä minun pitäisi hankkia navigaattori autoon, jotta osaisin aina ajoissa perille. Periaatteessa vastustan hankintaa: mitä minä omassa tutussa maakunnassa ko. vempeleellä teen?

Tulevina viikkoina vaalityö täyttää mielen ja kalenterin. On kuitenkin kaksi jokaviikkoista tilaisuutta, joihin myös vaalienalusaikana aion osallistua: maanantaiset kaupunginhallituksen kokoukset sekä tiistaiset jatko-opintoseminaarit yliopistolla.

Perhe-elämälle pitää myös kampanjointiaikana löytyä aikaa. Kampanja ei saa vierottaa ehdokasta läheisistään. Tällainen riski väijyy nimittäin jokaista tosissaan vaalityötä tekevää ehdokasta. Sitä alkaa helposti kuvitella, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja minä, minä, minä. Perheen ja ydinringin yksi tärkeä tehtävä on pitää ehdokas aisoissa, ettei hän hurmaannu liikaa omasta kampanjastaan ja ettei ”ehdokasnarsismin” mopo karkaa käsistä.

Susista päätettävä itse

2006-12-30T14:50:00.000+02:00

Suomen EU-puheenjohtajuus päättyy vuodenvaihteessa. Arviot Suomen menestymisestä puheenjohtajana ovat olleet vähintäänkin tyydyttäviä. Tammikuun 1. päivänä EU laajenee kahdella uudella jäsenellä, kun Romania ja Bulgaria tulevat jäseniksi. EU:ssa on tämän uuden laajentumisen jälkeen peräti 27 jäsenmaata. Ja eteisessä odottelee jo uusi joukko kandidaatteja sisään pääsyn toivossa.

Suomalaiset suhtautuvat viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan varsin kriittisesti Unionin toimintaan. Moni ajattelee, että EU yrittää päättää sellaisistakin asioista, jotka eivät sille kuulu. Hyvä esimerkki tästä on kiista susien suojelusta. EY-tuomioistuimen lausunnon mukaan Suomi myöntää liian helposti susien kaatolupia poronhoitoalueiden ulkopuolelle. On odotettavissa, että tuomioistuin antaa lopullisen päätöksensä asiasta lähiaikoina. Kuulun niihin, joiden adrenaliini alkaa nousta, kun Unionin piiristä tulevat susikannanotot saavuttavat korvani ja silmäni.

Pari faktaa susista Suomessa: susikantamme on noin 200 yksilöä ja niistä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa jolkottelee noin 60 prosenttia. Siis yli puolet täällä meidän maisemissa ja täällähän ei liiemmin porohoitoa elinkeinona harjoiteta. Susien kaatolupia haetaan siis aivan varmasti poronhoitoalueen ulkopuolelle.

Säännöllisin väliajoin susien aiheuttamasta pelosta, ahdistuksesta ja tuhosta uutisoidaan maakuntamme ja myös valtakunnallisten tiedotusvälineiden toimesta. En kovin helpolla ryhtyisi vähättelemään lasten ja perheiden huolta koulumatkojen turvallisuudesta, mikäli kodin ja koulun piirissä on tehty susihavaintoja. Lapsen pelko on totisinta totta.

Toimiessani Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana sain useammankin epätoivoisen yhteydenoton susiasioista. Näissä puheluissa vanhemmat kyselivät, että "eikö ole mitään keinoja suojata lapsia ja eikö kunnan pidä järjestää koulukyyditykset susivaaran vuoksi?" Moni kunta on näin tehnytkin. Koulukuljetukset eivät kuitenkaan ratkaise ongelman ydintä: sitä, että susia on paikoitellen liikaa ja niiden aiheuttama haitta ihmisten arkipäivälle on kohtuuton.

Susien suojelusta päättämisen pitää kuulua jatkossakin suomalaisille itselleen. Mikäli EU jyrää meidät susiasiassa, varmaa on, että luottamus Unionia kohtan rapautuu taas piirun verran lisää.

Jorma Huuhtanen oikealla asialla

2006-12-28T08:29:00.000+02:00

Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen esitti pari päivää sitten lehtihaastattelussa, että tulevalla vaalikaudella on tehtävä sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisremontti. Huuhtasen ajatuksenjuoksuun on helppo yhtyä. Olen ottanut samaan asiaan kantaa mm. viime elokuussa Karjalan Maa-lehdessä. Olin loppukesästä, kuten edelleenkin, tuskastunut siitä, että sosiaaliturvajärjestelmään tehdään kosmeettisia korjailuita ja muutamien eurojen korotuksia ns. köyhyyspaketin nimissä.

Miksi tarvitsemme isomman uudistuksen sosiaaliturvaan? Siksi, että Stakesin tutkimuksen mukaan noin 600 000 kansalaista elää ns. köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysriskistä ja köyhyydestä kärsivät ihmiset ovat usein pientä eläkettä saavia eläkeläisiä, monilapsisia perheitä, yksinhuoltajia, työmarkkinatuella sinnittelijöitä ja opiskelijoita. Myös näille kansalaisille kuuluu oikeus päästä osallisiksi hyvästä talouskehityksestä.

Kokonaan ansiotulojen ulkopuolella olevien pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja kotona lapsia hoitavien perusturvan tasoa on kohennettava pitkäjänteisesti. Heidän osaltaan ratkaisuja tulee tehdä heti vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen vaatii muutakin kuin tasokorotuksia. On remontoitava perusteellisemmin koko tukijärjestelmää. Uudistuksen käytännön työstä ja aikataulusta tulee sopia hallitusneuvotteluissa. Poliittisen eheyden saavuttamiseksi voisi olla viisasta, että uudistusta valmisteltaisiin parlamentaarisen työryhmän kautta, kuten pääjohtaja Huuhtanen esitti.

Uudistuksen yksi keskeinen kysymys on, miten järjestelmä saataisiin aidolla tavalla kannustavaksi ja työntekoon yllyttäväksi. On sovitettava paremmin yhteen ns. tukiraha (tulonsiirrot) ja työnteolla ansaitut eurot. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verotettavan tulon alarajaa nostetaan ja muutetaan tukien maksamisen käytäntöjä siten, että lyhytaikainen ja satunnainen työ kannattaa aina ottaa vastaan. Myös työttömyysturvan säädöksiä tulee joustavoittaa mm. itsensä kehittämiseen ja opintojen suorittamiseen kannustavaksi.

Työvoimapula väijyy nurkan takana. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteiskunta tekee kaikkensa jokaisen ihmisen työkuntoisuuden parantamiseksi. Kysymys on yksilötasolla myös sosiaalisesta turvallisuudesta sekä ihmisen oikeudesta ihmisarvoiseen ja mielekkääseen elämään.

Sosiaaliturva on terminä ehkä vanhanaikainen, mutta jokainen meistä ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Siihen kuuluvat mm. työttömyysturva kokonaisuudessaan, perhe-etuudet, opintotukijärjestelmä ja eläkejärjestelmät. Minä miellän sosiaaliturvan perusturvaksi, johon jokaisella on oikeus. Päättäjien asia on pitää järjestelmä sellaisena, että se on samalla oikeudenmukainen että työhön ja aktiiivisuuteen kannustava.

Pekingin ankkaa, saksalaista kakkua

2006-12-23T10:48:00.000+02:00

Tapaninpäivänä kuusi vuotta täyttävä poikamme Tatu uskoo vielä joulupukkiin. Tosin pari viikkoa sitten hänkin ryhtyi epäilemään, että "siinä joulupukissa on jotain mätää". Tiedusteluun "miten niin mätää?" Tatu vastasi, että "kun ne porot lentää siellä taivaalla, miten niin porot ihan oikeesti voi lentää?" No, minä sanomaan, että "ne ovat taikaporoja, niiltä onnistuu ihan mikä tahansa". Keskustelu jäi siihen, mutta pelkäämpä pahoin, että tuleva vuosi tekee tehtävänsä ja joulupukin taika häviää myös meidän perheestä.

Tatun jouluodotusta seuratessa tulee palattua omiin lapsuuden jouluihin. Jouluaatto rytmittyi meillä lehmänlypsyn mukaan. Navettatöiden jälkeen oli joulusaunan vuoro, sitten söimme alusta alkaen kotona valmistetun jouluaterian ja sitten alkoi joulupukin odotus. Ja aina se pukki tuli, mutta viimeisellä kerralla naapuritalon valkoisella Cortinalla. Siihen loppui minun joulupukkiin uskomiseni.

Nyt Tatun joulun odotusta seuratessa aprikoin sitä, minkä verran Tatu ymmärtää joulun alkuperäisestä merkityksestä. Ehkä luemme Tatun kanssa jouluevankeliumin yhdessä ja juttelemme Raamatun henkilöistä.

Meidän joulu on perinteinen muutoin paitsi ruokapöydän osalta. Emme valmista tänäkään jouluna kinkkua. Mieheni Timon aloitteesta meillä syödään joulupäivänä Pekingin ankkaa. En ole aiemmin sitä tehnyt, joten peukut pystyyn onnistuneen lopputuloksen puolesta!

Tatun syntymäpäivänä eli tapanina saamme vieraita Iisalmesta, kun Tatun mummi (äitini) ja Väinö-ukki tulevat kylään. Vielä on auki yritänkö leipoa synttärikakun itse vai tyydynkö valmiskakkupohjaan. Viime vuonna kävi niin, että paistoin joulupäiväiltana hienon kakkupohjan, joka sitten tapaninpäiväaamuna oli täysin lätsähtänyt. Siitä sitten Siihtalan ABC:lle ostamaan valmiskakkupohja, jolla "korjasin" oman leipomukseni. Eikä kukaan syntymäpäivävieras huomannut ollenkaan, että olin sujuvasti risteyttänyt kotikakun ja saksalaisen valmiskakun toisiinsa.

Näillä käytännöllisillä ajatuksilla toivotan päiväkirjan lukijoilleni rauhallista ja levollista joulun aikaa. Nostakaamme itsestämme myönteisimmät puolet esiin, jotta läheisillämme olisi hyvä olla. Pois marina, ilkeys, mökötus - tilalle ilo, lempeys, rakkaus!

Suhtautuminen härkään muuttuu

2006-12-19T10:06:00.000+02:00

Entinen kansanedustajakollegani, nykyinen Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok) siteerasi aikanaan esnpanjalaista sananlaskua "Suhtautuminen härkään muuttuu, kun astuu areenalle." Laittamattomasti sanottu. Näin on myös eduskuntatyön ja kansanedustajuuden kanssa.

Muistan ensimmäiset käyntini eduskunnassa 1980-luvun lopulla. Kuppilassa istuminen sisänsä jo jännitti ja varsinkin se, jos pääsi sanomaan kättäpäivää televisiosta tutulle kansanedustajalle. Toimiessani ulkoministerin avustajana ja keskustanuorten puheenjohtajana1990-luvun alussa eduskunta ja keskustan ryhmähuone alkoivat tulla tutuiksi. Tuntui normaalilta pyöriä niissä ympyröissä.

Suhtautumiseni eduskuntaan muuttui kansanedustajuuden myötä vuonna 1995. Valintani jälkeen tunsin olevani siellä nimenomaan pohjoiskarjalaisten äänestäjien asialla ja Suomen kansan edustajana. Otin tehtävän vakavalla ja nöyrällä mielellä vastaan. Toki on näin jälkikäteen todettava, että tein nuorena, uutena naiskansanedustajana myös kaikki klassiset ulkoiset virheet: pukeuduin tätimäisesti, kampaukseni oli rouvamainen ja haastattelulausuntoni kömpelöitä ja teknokraattisia. Ugh!

Itsestäni tuntuu, että toisella vaalikaudella olin enemmän oma itseni. Uskalsin yhä paremmin perustella, miksi olen asioista mitäkin mieltä. Yhteiskuntaverkostoni laajenivat ja uusia ovia avautui monella tavalla. Myös tietovarantoni suureni ja yhä useammat asiakokonaisuudet aina turvallisuuspolitiikkaan saakka tuntuivat aiheilta, joihin pystyi ottamaan perustellusti kantaa. Myös vuonna 2000 syntynyt poikamme Tatu kasvatti ja "aikuisti" minua. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen akselilla Joensuu-Helsinki oli oma oppikoulunsa.

Sitten tuli eduskunnasta putoaminen. Elo eduskunnan ulkopuolella on ollut monella tavalla yllätyksellistä. Eniten minua on hämmästyttänyt se, miten eduskuntatyö voi viedä ihmisen ajatukset niin täysivaltaisesti: miten eduskunta istuntoineen, poliittisine aiheineen ja valtakuvioineen pitää ihmistä otteessaan. Muistan selvästi tilanteita eduskunnasta, joissa olen ollut kovin täpinöissäni ja kuvitellut, että tässä tehdään suurta historiaa, kun minä kansanedustaja Anu Vehviläinen puhun välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana koulurahojen riittävyydestä! Kun nyt itse eduskuntatyön ulkopuolelta olen katsellut muutamia välikysymyskeskusteluja, en voi mitään, että olen väsähtänyt seuraamaan alta aikayksikön ja ruvennut puuhastelemaan omia kotiaskareita.

Mikäli pohjoiskarjalaiset äänestävät minut 18.3. takaisin eduskuntaan, toivon itselleni hyvää suhteellisuuden tajua ja ymmärrystä siitä, että eduskuntatalo ei ole kaiken keskipiste, vaikka siellä sisällä siltä saattaa joskus tuntuakin.

Sukupolvisota ei sytytä

2006-12-15T11:51:00.000+02:00

Demaripoliitiikko Osku Pajamäki, 36, kävi torstaina lietsomassa sukupolvisotaa Joensuussa. Oskun mukaan suuret ikäluokat ovat rakentaneet lapsilleen pätkätyömarkkinat ja syöneet ahneudellaan lastensa tulevaisuuden. "Suurten ikäluokkien tulisi kollektiivisesti tunnustaa, että heidän työelämänsä oli ja on monin tavoin helpompaa kuin nykyisten työtätekevien", paukuttaa Pajamäki sanomalehti Karjalaisessa.

Siitä annan kiitosta Oskulle, että hän nostaa keskusteluun vaikeita asiakokonaisuuksia: työelämän ongelmat, työvoimatarpeen ja eläkejärjestelmän kestävyyden ja toimivuuden. Minua kauhistuttaa kuitenkin Pajamäen fanaattisuus asettaa vastakkain eri sukupolvia. Vaikka en ole Oskua kuin muutaman vuoden vanhempi, valitan, että koen vieraaksi suunnata pyssyn piiput edellisiä ikäluokkia kohtaan.

Jos vertailua suurten ikäluokkien ja meidän "rockin ja peruskoulun" sukupolven välille halutaan tehdä, otettakoon esimerkiksi koulutustiet. Suurten sisarusparvien lapsina suuret ikäluokat eivät voineet valita koulutustaan: osa pääsi opintielle, moni lähti 14-15 -vuotiaana suoraan työhön. Mutta me oskut ja anut pääsimme sinne kouluihin, mihin nokka veti ja mieli halusi. Meidän sukupolvelle koulutuksen loppuun vieminen ja tutkinnon suorittaminen ei ole ollut kunnia-asia. Mieleeni ei tule montakaan suurten ikäluokkien "ahnetta", joka olisi jättänyt koulunsa kesken ja tutkintonsa suorittamatta.

Väitöskirjaopintoni käsittelevät vuosina 1945-49 syntyneiden eläkeläistulevaisuutta. Tänä vuonna keräämäni empiirinen aineisto ei mitenkään puolla näkemystä suurista ikäluokista erityisen ahneena ja piittaamattomana ihmisjoukkona.

Jokainen meistä on aikansa lapsi. Käsi sydämelle Osku, oletko varma, että olisimme suurten ikäluokkien päättäjinä olleet parempia ja eettisempiä kuin edeltäjämme olivat?

Hengenheimolaiselle tunnustusta

2006-12-12T07:53:00.000+02:00

Laajentumiskomissaari Olli Rehn on saanut viime aikoina tunnustusta niin eurooppalaisilla kuin itäsuomalaisillakin areenoilla. Vähän aikaa sitten hänet valittiin Brysselissä Vuoden komissaariksi. Myös Mikkelin kaupunki muisti häntä äskettäin.

Olen Rehnin saamasta huomiosta todella iloinen. Tunnemme toisemme lähes 20 vuoden ajalta. Tunnen hänet työmyyränä, jolla on isoja ajatuksia tulevaisuudesta. Hän ei tyydy muiden miettimiin sabluunoihin, vaan on aina ollut itse aktiivinen etsimään ratkaisuja ja vaihtoehtoja vaikeisiinkin kysymyksiin. Näin hän näyttäisi toimivan komisaarin työssäänkin. Ollille on ominaista kokonaisuuksien katsominen.

Rehnin ura on ollut nousua ja laskua. Olen monissa koitoksissa ollut hänen joukoissaan. Eniten kirpaisi, kun hän jäi valitsematta keskustan puheenjohtajaksi 2002 Hämeenlinnan puoluekokouksessa. Siitäkin on toivuttu, niin Rehn itse kuin hänen tukijansakin. Pitkäjänteisellä ja sitkeällä toiminnallaan Rehn antaa esimerkkiä myös meille muille politiikassa välillä "köniinsä saaneille". Kun putosin eduskunnasta keväällä 2003, yksi lämpimimmistä puheluista jonka vaali-illan jälkeen sain, tuli Olli Rehniltä. Sanotaan, että "pudonnutta kansanedustajaa voi ymmärtää parhaiten vain toinen pudonnut". No, Olli ei ole eduskunnasta koskaan pudonnut, mutta europarlamentista ja puolueen johtotehtävistä kyllä.

Sanomalehti Karjalainenkin noteerasi Rehnin viime sunnuntain pääkirjoituksessaan. Hyvä niin, tosin pientä huvittuneisuutta minussa herätti pääkirjoituksen loppupuolen arvio, että Rehn saattaa olla vasta "uransa alussa". Hömh, kyllä hän on jo minusta aika pitkällä, mutta vastaan en pane, jos ura vielä tuosta etenee!

Jorma Ollila naisten asialla

2006-12-09T10:38:00.000+02:00

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Evan), Nokian ja Shellin hallituksien puheenjohtaja Jorma Ollila haluaa naisia lisää esimiestehtäviin. On hienoa, että Ollila näkee naisten potentiaalin johtajina.

Ollilan mukaan "kansankunnan menestys edellyttää näkökulman laajentamista". Ollilan mukaan perinteiset talouspolitiikan keinot eivät riitä takaamaan Suomen menestystä. Naiset ovat hänen mukaansa voimavara, joka täytyy ottaa tehokkaammin käyttöön. Ollilan mukaan mm. johtamistaidon opiston tutkimukset tukevat käsitystä naisista hyvinä esimiehinä. Hänen mukaansa naisten määrän vähäisyyteen johtopaikoilla vaikuttavat yhä asenteet ja käytännön asiat työelämässä.

Ollilan puheenvuoro on monella tavalla merkittävä. En muista, että aiemmin arvostettu ja yrityselämän ehdottomaksi ikoniksi noussut miesjohtaja ottaa näin topakasti kantaa naisten urakehityksen etenemiseksi. Tämä puheenvuoro ei vaikuta virkatyöltä samalla tavoin kuin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen (sdp) vaatimukset naisten kiintiöpaikoista yritysten hallituksiin.

Ollilan puheenvuoro voi avata lisää ikkunoita naisjohtajuuskeskusteluun. Itse en halua, että keskustellaan mustavakoisesti tyyliin "missä naiset ovat parempia kuin miehet". Tarvitsemme keskustelua hyvästä johtajuudesta ja siitä miten erityisesti naisten urakehitysesteitä voidaan poistaa. Vanhakantaiset, naisesimiehiä vähättelevät "piiloesteet" ovat hankalia keskustelun aiheita. Ollilan puheenvuoron voima voi olla siinä, että se ehkä avaa patoja nykyistä monipuolisempaan keskusteluun naisista johtajina.

Merkittävää Ollilan eilisessä naispuheessa oli, että hän piti naisjohtajuuden lisäämistä edellytyksenä kansankunnan menestykselle. Arkipäivässä keskustelu "kansakunnan menestyksestä" vaikuttaa korkealentoiselta. Siitä kuitenkin ihan oikeasti on kysymys. Parhaat voimat on saatava kehiin, olivatpa ne naisia tai miehiä.

Asetelmat odotettuun tilaan

2006-12-04T17:22:00.000+02:00

Tulevien eduskuntavaalien valtakunnalliset asetelmat alkavat mennä uomiinsa, kun kokoomuksen edellinen puheenjohtaja, entinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö ilmoittautui riviin eli ehdokkaaksi Uudellemaalle. Alkuvuodesta presidenttiyttä tavoitellut Niinistö ei tavoittele kuitenkaan pääministeriyttä. Kokoomuksen virallinen pääministeriehdokas on edelleen puheenjohtaja Jyrki Katainen. On mielenkiintoista nähdä miten kokoomuksen "kaksoiskärkistrategia" kehittyy vaalien lähetessä.

MTV:n viime perjantaisen gallupin mukaan keskusta ja sdp saivat yli 23 prosentin kannatuksen. Samassa gallupissa kokoomus oli alle 20 prosentin puolue. Noustakseen pääministeripuolueeksi kokoomuksella on aikamoinen urakka kiriä kiinni keskustaa ja sdp:tä. Niinistöstä kokoomus saanee vetoapua, mutta se ei ratkaise vaalien lopputulosta. Vaalien voittajat ja häviäjät ratkaistaan jokaisessa vaalipiirissä kaikkien ehdolle asetettujen ehdokkaiden toimesta.

Ainakin meidän vaalipiirissä keskustan ehdokkaat ovat aloittaneet kampanjoinnin tosissaan. Näin täytyy ollakin. Ketään ei tulla kotoa hakemaan eduskuntaan eikä pelkkä suuri mainontakaan vie eduskuntaan. Sinne pääseminen edellyttää voimakasta henkilökohtaista kampanjointia, tuhansien ihmisten tapaamista ja suuren luottamuksen saamista.

Olin tänään mukana vammaisneuvottelukunnan järjestämässä paneelissa. Hyvä paneelikeskustelu on sellainen, mistä myös ehdokkaalle jää tärkeitä asioita ja evästyksiä mieleen. Tänään puhuttiin mm. subjetiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan, vuoden alussa aloittavasta Matkakeskuksesta ja vammaisten työmarkkinoista. Toivottavasti paikalla ollut yleisö koki, että ehdokkaat olivat aidosti kuulolla, eikä vain esittelemässä itseään ja puolueensa virallisia linjauksia.

Omaishoitoa ja jatko-opintoja

2006-11-29T19:44:00.000+02:00

Terveisiä Kuopiosta. Sain yhdistettyä tämän päivän Kuopion reissulle kaksi asiaa. Aamupäivästä olin avaamassa valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset liiton varapuheenjohtajana omaishoitajaseminaarin Rauhanlahdessa Kuopiossa. Iltapäivällä kävin haastattelemassa Kuopion kaupungintalolla erästä virkamiestä liittyen väitösopintoihini "Kunnat ja ikäihmisten voimavarat".

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Omaishoitajia arvioidaan maassamme olevan yli 300 000 henkilöä. Heistä vajaat 30 000 saa yhteiskunnalta taloudellista tukea siihen, että hoitaa kotona läheistään, joka ei vamman, pitkäaikaissairauden tai vanhuuden toimintakyvyn heikkenemisen myötä selviä ilman toisen ihmisen apua. On arvioitu, että omaishoitajien hoivassa ja hoidossa on noin 60 000 laitoskuntoista lähimmäistämme.

Omaishoitajat ovat todella tärkeä kumppani kunnille ja valtiolle. Tärkeää on, että julkinen valta puolestaan haluaa antaa monipuolisen ja riittävän tuen (mm. sijaisapujärjestelyt, kuljetusapu ja hoitajien virkistysmahdollisuudet) työtä vuorotta tekeville omaishoitajille. Tulevissa hallitusneuvotteluissa on nostettava pöydälle omaishoitajien asema. Pohjaksi hallitusneuvotteluihin on otettava joensuulaisen selvityshenkilö Elli Aaltosen parin vuoden takainen raportti omaishoidosta.

Väitösopintojeni empiirisen aineiston keruu on loppusuoralla. Teen tämänpäiväisen haastattelun lisäksi ennen joulua viisi virkamies- ja luottamushenkilöjohdon haastattelua Kuopiossa. Niistä toisen kerran enemmän. Huomenna on ohjelmassani ns. kotityöt ja kiireellisten yhteydenottojen hoito, sillä lähden torstai-iltana muutaman päivän matkalle Moskovaan. Mieskin on loppuviikon pääkaupunkiseudulla. Poikamme Tatun hyvinvoinnista tulee vastaamaan äitini Sirkka-mummi. Pidän tärkeänä, että mummi ja Tatu viettävät mahdollisuuksien mukaan aikaa ihan kahdestaan ilman meitä vanhempia.

"Supermaanantaihin" valmistautuessa

2006-11-26T15:35:00.000+02:00

Miesväki lähti uimaan Vesikkoon ja minä ryhdyin perehtymään huomisen kokousasiakirjoihin. Marraskuun lopun viimeistä maanantaita voi aiheellisesti kutsua vaikka kunnallispolitiikan "supermaanantaiksi": päiväni kuluu aamu kahdeksasta iltamyöhään maakuntavaltuuston, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston kokouksissa.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton valtuuston kokouksessa hyväksytään Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma vuosille 2007-2010. Tätä Pokat-ohjelmaa voi luonnehtia kaikkien erillisohjelmien "äidiksi". Ohjelmasta henkii jollakin tavalla myönteinen tulevaisuusote. Positiivisen vaikutelman syntyyn vaikuttanee asiakirjan fiksu ja kuvarikas ulkoasu. Itseäni jäi eniten mietityttämään ohjelmassa esitetyt työllisyystavoitteet. Tuntuu jotenkin hankalalta hyväksyä sitä, että me tavoittelemme aikajaksolla vajaan 60 %:n työllisyysastetta, kun valtakunnan tasolla tavoitellaan jopa 75 % työllisyysastetta.

Minua askarruttaa, että miten pystymme jatkossa huolehtimaan osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman riittävyydestä. Kun suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö voimistuu 2010-luvun alussa, tarvitsemme erityisesti peruspalveluiden turvaamiseen osaavaa, uutta väkeä. Toisaalta uusia, työhön astuvia ikäluokkia tarvitaan myös teollisuuden ja yritystoiminnan tarpeisiin. Jo nyt tilanne on sellainen, että eläkkeelle lähtee enemmän väkeä kuin mitä uusia ikäluokkia tulee työelämään mukaan.

Toivottavasti ehdin käydä syömässä jotain maakuntavaltuuston ja klo 13 alkavan kaupunginhallituksen välissä. Kun on tottunut syömään lounasta melko säännöllisesti puolenpäivän maissa, siitä olisi hyvä pitää huomennakin kiinni ettei tule ärtyisäksi ja väsyneeksi.

Huomenna kaupunginvaltuuston kokous alkaa jo klo 15, koska asialistalla on ensi vuoden budejtista päättäminen. Kokemuksesta tiedetään, että budjetista tulee pitkä keskustelu. On hyvä, että valtuutetut haluavat ottaa kantaa budjettikokonaisuuteen ja yksityiskohtiinkin. Joensuun kokoisessa kaupungissa budjettivalmistelu on virkamiesvetoista, joten on tärkeää, että valtuutetut tiedostavat budjetin sisällön ja mitä se käytännössä kaupunkilaisille ensi vuonna merkitsee. Valtuutetut kantavat päättäjinä vastuun tehdyistä linjauksista.

Esimakua kiertämisestä

2006-11-22T23:04:00.000+02:00

Kulunut päivä oli esimakua kampanjoinnista. Aamulla olin tietokoneen ääressä pari tuntia hoitelemassa kampanjasuunnitteluun ja jatko-opintoihin liittyviä tehtäviä. Soitteluita, sähköpostiviestejä ja sen sellaista. Sitten starttasin kohti Lieksan markkinoita puolueeni teltalle, minne Lieksan keskustalaiset olivat ystävällisesti kutsuneet esittäytymään kaikkia keskustan pohjoiskarjalaisia ehdokkaita.

Fiilis teltalla oli hyvä ja tapasin paljon vanhoja ja uusia tuttavia. Paikan päällä sain paljon evästyksiä mm. Lieksasta Kuhmoon menevän tien peruskorjauksesta ja pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi. Keskustelimme myös kansanedustajan roolista ja tehtävästä. Moni ihminen antoi minulle rohkaisua kampanjaan ja pahoitteli sitä, etten viimeksi mennyt läpi.

Illan suussa sain olla mukana Joensuun keskustanaisten syyskokouksessa. Sitten suuntasin kohti Kiteetä, missä Kiteen keskustalaiset pitivät syyskokoustaan ja antoivat meille paikalle tulleille ehdokkaille esittäytymispuheenvuorot. Puheenvuorossani toin esille vaaliteemojani: hyvinvointi, osaaminen ja rohkea edunvalvonta.

Kotimatkalla sumussa, hämyssä ja rekkojen keskellä pohdiskelin sitä, että miten eri tilaisuudet ja ihmisten tapaamiset antavat ehdokkaalle voimaa. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin saa olla itse siinä mukana.

Järjestöt mielenterveyden tukena

2006-11-19T18:14:00.000+02:00

Maakuntamme sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät pitkäjänteistä työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Yksi tällainen järjestö, Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry, juhli tänään 35-vuotistaivaltaan Joensuun seurakuntakeskuksessa.

Kuivakkaan juhlapuheen sijaan Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen piti asiapitoisen juhlaesitelmän terveydentilastamme, etenkin mielemme tilasta. Iltapäivän juhla oli monipuolinen annos asiaa, musiikki- ja runoesityksiä. Näytti siltä, että paikalle saapuneet mielenterveyden ystävät nauttivat kokonaisuudesta. Kiitos toiminnanjohtaja Raimo Matikaiselle ja kumppaneille työstä mielenterveyskuntoutujien hyväksi ja tämän päiväisen juhlan järjestelyistä!

Järjestöjen voima mielenterveystyössä perustuu pitkälti siihen, että niiden toiminta on ihmiskeskeistä ja toiminta rakennetaan aidosti ihmisten tarpeista käsin. Esimerkiksi Mielenterveydentuki ry tarjoaa täällä mm. vertaistoimintaa, virkistystoimintaa, työpajatoimintaa ja pian myös tuettua asumista Niinivaarantien Kotikievarissa. Uskon, että järjestöjen ja kuntien kumppanuus syvenee jatkossa. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, etteivät kunnat "sälytä" lakisääteisiä tehtäviään järjestöille, vaan ottavat kolmannen sektorin toimijat aidosti tasavertaisina kumppaneina mukaan toimintaan ja yhteistyöhön.

Nyt täytyy tarttua huomisen kaupunpunginhallituksen esityslistaan. Ja jos aikaa jää, tarpeellista olisi tehdä myös priiffaus huomisen illan naisyrittäjyyspaneelia varten.

Dekkareita, taloustaitoa ja osuustoimintaa

2006-11-17T06:46:00.000+02:00

Nyt jo viikonloppuun taittuvalla viikolla on ollut useita mieleen jääviä tilaisuuksia. Maanantaina osallistui Tatun kanssa Pelastakaa Lapset ry:n perinteiseen Lapsen sävel-konserttiin. Carelia-sali oli enemmän kuin täynnä lapsiperheitä. Tatusta parasta tilaisuudessa oli mökkinaapurimme Riina-koululaisen esiintyminen Motoran Liipukoiden tanssiryhmässä.

Keskiviikkoiltana olin Pekka Ravin ja Krista Mikkosen kanssa keskustelemassa kirjastolla pohjoismaisista dekkareista. Tilaisuuden veti suvereenilla tavallaan läänin poliisineuvos Mikko Varis. Minun käsissäni on viime vuosina kulunut erityisesti ruotsalaiset Henning Mankell ja Liza Marklund. Suomalaisista on pakko mainita outokumpulaissyntyinen Leena Lehtolainen. Ehkäpä Marklundin Annika Bengtzon ja Lehtolaisen Maria Kallio ovat päähenkilöinä sellaisia, joihin on naisena helppo samaistua. Työelämän paineet, lapsiperheen arki ja jokapaikkaan repeämisen stressi ovat molempien kirjailijoiden teksteissä vahvasti esillä.

Torstaina tuli kaupungille tunnustusta, kun Veronmaksajien Keskusliitto palkitsi Joensuun vuoden taloustaitokuntana. Olin mukana kaupungintalolla ottamassa palkintoa vastaan. Torstai-ilta vierähti osuustoiminnan parissa eli PKO:n edustajiston kokouksessa. Numeroihin ja tilastoihin menemättä voi vain todeta, että Osuuskaupalla menee maakunnassamme todella hyvin. Investointeja on tehty rohkeasti ja ensi vuonna alkaa Suomen suurimman Prisman rakentaminen laajentamalla nykyistä Voimatien Prismaa.

Kohta vien perheen miesväen eskariin ja töihin. Sitten alan järjestellä väitöskirjatutkimukseeni liittyviä viimeisiä haastatteluja. Haastattelut tulisi tehdä ennen joulua Kuopiossa.

Isänpäivää kodin lämmössä

2006-11-12T19:17:00.000+02:00

Tätä isänpäivää on vietetty rauhassa kodin lämmössä, kynttilöiden antaessa lempeää valoaan pöydälle jos toiselle. Päivän sykähdyttävin juttu oli pian kuusivuotiaanTatu-poikamme hieno lahja isä-Timolle. Tatu oli tehnyt eskarissa omin käsin "naulakon" ja sydämellisen onnittelukortin. Lahja oli kääritty Tatun itse maalaamaan lahjapaperiin. Lapsi on aito tunteissaan, niin myös antamisen ilossaan.

Iltapäivällä vieraaksemme saapui Timon jo aikuinen tytär Riika avomiehensä Kimmon kanssa. Olivat hyviä vieraita, kun toivat täytekakunkin mukanaan. Siinä sitten kotoisasti kahviteltiin ja haasteltiin kuulumiset.

Jo etukäteen iloitsin tästä päivästä, sillä viime viikot ovat olleet kiireisiä eikä täysin vapaita päiviä ole ollut pitkiin aikoihin. Eduskuntavaaleihin on aikaa yli viisi kuukautta. En aio laittaa tässä vaiheessa kaikkia voimiani kampanjointiin. Toki suunnitelmia tehdään ja vaaleihin liittyviä tilaisuuksia on jonkin verran lähiviikkoina. Mielestäni joulun aika tulee rauhoittaa vaalityöstä. Vierastan ajatusta, että jouluun valmistautuville ja usein kiireisille ihmisille tyrkytettäisiin käteen ehdokasesitteitä. Uskon ihmisten kiinnostuvan eduskunta-asioista ja tarjolla olevista ehdokkaista sitten lähempänä maalisvaaleja.

Oma varsinainen, suunniteltu kampanjointini alkaa siis vasta tammikuussa. Tulevina viikkoina teen väitöskirjaopintojani eteenpäin. Empiirisen aineiston keruu on pieneltä osin kesken ja hoidan sen loppuun ennen joulunpyhiä. Tänään en mieti kyllä opintojakaan, vaan taidan kaivaa dekkarin käteen ja hautautua jännityksen pariin. Ai niin, äänestäminen seurakuntavaaleissa jäi tänään tekemättä. Asian voin hoitaa vielä huomenna. Hyvä ehdokaskin minulla on tiedossa.

Palvelut, osaaminen ja elinvoimaisuus

2006-11-09T09:03:00.000+02:00

Joensuun kaupunginhallitus hyväksyi alkuviikosta ensi vuoden talousarvioesityksen. Valtuusto päättää lopullisesti budjetin sisällöstä marraskuun lopulla.

Ensi vuoden talousarvioesitys tukee valtuuston aiemmin linjaamaa kaupunginstrategiaa. Strategian mukaan kaupungin talous on tasapainossa vuoteen 2008 mennessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että alijäämäisiä budjetteja ei enää ensi vuoden jälkeen tehdä ja lisää velkaa ei oteta. Tulot ja menot on saatava tasapainoon, siinä yksinkertainen ohje meille kaikille päättäjille.

Kaupungin tärkein tehtävä asukkaiden näkökulmasta on, että peruspalvelut -koulu-, sosiaali- ja teveyspalvelut- ovat asianmukaisia ja kaikkien kuntalaisten saatavilla. Palveluiden järjestämisen ohella pidän tärkeänä, että Joensuun kaupunki pystyy omilla päätöksillään tukemaan uusien työpaikkojen syntymistä, yrittäjyyttä ja osaamista. Näihin panostamalla Joensuu vahvistaa koko seudun ja maakunnan hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.

Valtionosuuksiin ei ole odotettavissa radikaalia lisäystä sen enempää Joensuulle kuin muillekaan kunnille. Tämän vuoksi on tärkeää, että pystymme Joensuussa vahvistamaan muita tuloja. En tarkoita, että kuntalaisten veroja tulee korottaa, vaan meidän pitää saada uusia veronmaksajia uusien työpaikkojen ja yritysten kautta. Myös kaupungin myyntitulojen kasvattaminen on tärkeää.

Joensuu on ollut vuoden ajan runsaan rakentamisen osalta kehityksen kärjessä jopa valtakunnallisesti. Meidän tulee huolehtia siitä, että myönteinen kehitys jatkuu. Kaupungilla on oltava psykologista pelisilmää ja konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten Joensuu ja koko seutu kasvattaa vetovoimaansa koko valtakunnan mittakaavassa.

Olennaista myös on, että seudun kunnilta löytyy yhteinen tahto ja yhteiset toimenpiteet myönteisen kehityksen jatkamiseksi. Näillä ajatuksilla lähden parin tunnin päästä kohti Elokuvateatteri Tapiota, missä järjestetään seminaari kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta pohjoiskarjaisille päättäjille. Tilaisuus tarjoaa hyvän mahdollisuuden tunnustella päättäjien ajatuksia myös mahdollisista kuntaliitosselvityksistä.

Marraskuu alkuun monin menoin

2006-11-03T12:11:00.000+02:00

Se on sitten talvi. Onneksi ehdimme edellisenä viikonloppuna laitella paikat talvikuntoon mökillä Höytiäisen rannalla.

Kulunut viikko on mennyt kaupungin asioiden, omien opintojen ja vaalivalmistelujen merkeissä. Maanantaina tukiyhdistykseni Pohjois-Karjalan puolesta ry järjesti onnistuneen seminaarin vaalityöni varainhankinnan edistämiseksi. Tiistaina tein kotona kirjoitustöitä ja osallistuin yliopistolla jatko-opintoseminaariin. Keskiviikkona kävin aamulla viemässä kaupungin tervehdyksen vuonna 1988 syntyneiden kutsuntatilaisuuteen sekä tapasin aamupäivällä erilaisten oppijoiden ja lukineuvola-asioiden asiantuntijoita. Keskiviikkona vietti merkkipäiväänsä MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja aina lupsakka Ville Pasanen. Kävimme kaupungin puolesta onnittelemassa Villeä Vainoniemen huvilalla. Keskiviikkona oli myös kuntaliitoksen seurantaryhmän kokous. Kokouksessa käytiin läpi mm. liitosrahojen kohdentumista, kouluverkkoasioita ja seudullisen perhekeskuksen käynnistymistä.

Torstaina ja perjantaina hommailin työpöydän ääressä kotona. Pyhäinpäivä on ovella ja viemme perinteiseen tapaan hautakynttilät mieheni vanhempien haudalle. Puhdas lumi ja sadat kynttilät tekevät hautausmaasta puhuttelevan paikan. Viikonloppuna osallistun Keskustan 100-vuotistilaisuuksiin Pyhäselässä, Kiteellä ja Kesälahdella. Maanantaina on kaupunginhallituksessa iso asia päätettävänä: ensi vuoden talousarvioesityksen tekeminen kaupunginvaltuustolle. Joensuun keskustalaisten mielestä koulurahoja ei tule supistaa ensi vuonna ja Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran nuorilla tulee olla oikeus samanhintaiseen nuorisolippuun kuin entisen Joensuun alueella asuvilla nuorilla. Keskusta korostaa budjettitavoitteissaan myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon parempaa yhteensovitusta.