Hengenheimolaiselle tunnustusta

Laajentumiskomissaari Olli Rehn on saanut viime aikoina tunnustusta niin eurooppalaisilla kuin itäsuomalaisillakin areenoilla. Vähän aikaa sitten hänet valittiin Brysselissä Vuoden komissaariksi. Myös Mikkelin kaupunki muisti häntä äskettäin.

Olen Rehnin saamasta huomiosta todella iloinen. Tunnemme toisemme lähes 20 vuoden ajalta. Tunnen hänet työmyyränä, jolla on isoja ajatuksia tulevaisuudesta. Hän ei tyydy muiden miettimiin sabluunoihin, vaan on aina ollut itse aktiivinen etsimään ratkaisuja ja vaihtoehtoja vaikeisiinkin kysymyksiin. Näin hän näyttäisi toimivan komisaarin työssäänkin. Ollille on ominaista kokonaisuuksien katsominen.

Rehnin ura on ollut nousua ja laskua. Olen monissa koitoksissa ollut hänen joukoissaan. Eniten kirpaisi, kun hän jäi valitsematta keskustan puheenjohtajaksi 2002 Hämeenlinnan puoluekokouksessa. Siitäkin on toivuttu, niin Rehn itse kuin hänen tukijansakin. Pitkäjänteisellä ja sitkeällä toiminnallaan Rehn antaa esimerkkiä myös meille muille politiikassa välillä "köniinsä saaneille". Kun putosin eduskunnasta keväällä 2003, yksi lämpimimmistä puheluista jonka vaali-illan jälkeen sain, tuli Olli Rehniltä. Sanotaan, että "pudonnutta kansanedustajaa voi ymmärtää parhaiten vain toinen pudonnut". No, Olli ei ole eduskunnasta koskaan pudonnut, mutta europarlamentista ja puolueen johtotehtävistä kyllä.

Sanomalehti Karjalainenkin noteerasi Rehnin viime sunnuntain pääkirjoituksessaan. Hyvä niin, tosin pientä huvittuneisuutta minussa herätti pääkirjoituksen loppupuolen arvio, että Rehn saattaa olla vasta "uransa alussa". Hömh, kyllä hän on jo minusta aika pitkällä, mutta vastaan en pane, jos ura vielä tuosta etenee!