Kampanja kohti "vaalitäpinää"!

Nyt vuoden vaihduttua vaalikampanjani käynnistyy täydellä teholla. Vaalipäällikkönä toimiva Sari Riikonen aloitti hommat eilen. Pidimme pitkän palaverin, jonka aiheena oli mm. vaalimainonta, kampanjan avaustilaisuus ja kiertuesuunnittelu. Näistä aiheista lähiaikoina lisää lehti-ilmoittelun ja kotisivujeni kautta.

Monen mielestä putosin eduskunnasta viime vaaleissa liian näkymättömän kampanjan takia. En tiedä oliko näin vai ei. Nyt aion kuitenkin korjata tätä puolta ja huolehtia siitä, että olen entistä enemmän ihmisten ilmoilla tavattavissa sekä panostan näkyvämpään mainontaan.

Tulevat vaalit ovat minulle viidennet eduskuntavaalit. Luulen, että pohjoiskarjalaisista ehdokkaista allekirjoittaneella on eniten eduskuntavaalikokemusta, ellei sitten Urpo Leppänen ole ollut useammin ehdokkaana. Ensimmäisen kerran olin ehdokkaana 1991 ja sain 3 700 ääntä 10 000 markan budjetilla. Sittemmin tulin valituksi edustajaksi sekä vuoden 1995 että 1999 vaaleissa. Ja viime vaaleissa sitten en. Tulevat vaalit ratkaisevat lopullisesti sen, olenko jatkossa mukana politiikassa vai tuleeko minusta henkilö, josta monimielisesti todetaan, että ”takana loistava tulevaisuus”.

Jokaiset vaalit ovat aina erilaiset. Vaalien lopputulosta ja viimepäivien tunnelmaa on vaikea etukäteen ennustaa. Joskus vaalien suunta on aistittavissa jo viikkoja ennen vaaleja, joskus ”vaalitäpinä” puhkeaa vaalikentillä ja TV-keskusteluissa viimeisinä päivinä ennen vaaleja. Luulen, että meistä ehdokkaista, tukiryhmien jäsenistä, poliittisista toimittajista ja politiikan palkollisista parasta vaaleissa on tämä ”vaalitäpinä”, joka huipentuu vaali-iltana hetkeen ennen ennakkoäänien julkistamista.

Ennen ”vaalitäpinälle” antautumista edessä on tuhansia kilometrejä ajoa pitkin maakunnan vaihtelevassa kunnossa olevia teitä. Miehen mielestä minun pitäisi hankkia navigaattori autoon, jotta osaisin aina ajoissa perille. Periaatteessa vastustan hankintaa: mitä minä omassa tutussa maakunnassa ko. vempeleellä teen?

Tulevina viikkoina vaalityö täyttää mielen ja kalenterin. On kuitenkin kaksi jokaviikkoista tilaisuutta, joihin myös vaalienalusaikana aion osallistua: maanantaiset kaupunginhallituksen kokoukset sekä tiistaiset jatko-opintoseminaarit yliopistolla.

Perhe-elämälle pitää myös kampanjointiaikana löytyä aikaa. Kampanja ei saa vierottaa ehdokasta läheisistään. Tällainen riski väijyy nimittäin jokaista tosissaan vaalityötä tekevää ehdokasta. Sitä alkaa helposti kuvitella, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja minä, minä, minä. Perheen ja ydinringin yksi tärkeä tehtävä on pitää ehdokas aisoissa, ettei hän hurmaannu liikaa omasta kampanjastaan ja ettei ”ehdokasnarsismin” mopo karkaa käsistä.