Sukupolvisota ei sytytä

Demaripoliitiikko Osku Pajamäki, 36, kävi torstaina lietsomassa sukupolvisotaa Joensuussa. Oskun mukaan suuret ikäluokat ovat rakentaneet lapsilleen pätkätyömarkkinat ja syöneet ahneudellaan lastensa tulevaisuuden. "Suurten ikäluokkien tulisi kollektiivisesti tunnustaa, että heidän työelämänsä oli ja on monin tavoin helpompaa kuin nykyisten työtätekevien", paukuttaa Pajamäki sanomalehti Karjalaisessa.

Siitä annan kiitosta Oskulle, että hän nostaa keskusteluun vaikeita asiakokonaisuuksia: työelämän ongelmat, työvoimatarpeen ja eläkejärjestelmän kestävyyden ja toimivuuden. Minua kauhistuttaa kuitenkin Pajamäen fanaattisuus asettaa vastakkain eri sukupolvia. Vaikka en ole Oskua kuin muutaman vuoden vanhempi, valitan, että koen vieraaksi suunnata pyssyn piiput edellisiä ikäluokkia kohtaan.

Jos vertailua suurten ikäluokkien ja meidän "rockin ja peruskoulun" sukupolven välille halutaan tehdä, otettakoon esimerkiksi koulutustiet. Suurten sisarusparvien lapsina suuret ikäluokat eivät voineet valita koulutustaan: osa pääsi opintielle, moni lähti 14-15 -vuotiaana suoraan työhön. Mutta me oskut ja anut pääsimme sinne kouluihin, mihin nokka veti ja mieli halusi. Meidän sukupolvelle koulutuksen loppuun vieminen ja tutkinnon suorittaminen ei ole ollut kunnia-asia. Mieleeni ei tule montakaan suurten ikäluokkien "ahnetta", joka olisi jättänyt koulunsa kesken ja tutkintonsa suorittamatta.

Väitöskirjaopintoni käsittelevät vuosina 1945-49 syntyneiden eläkeläistulevaisuutta. Tänä vuonna keräämäni empiirinen aineisto ei mitenkään puolla näkemystä suurista ikäluokista erityisen ahneena ja piittaamattomana ihmisjoukkona.

Jokainen meistä on aikansa lapsi. Käsi sydämelle Osku, oletko varma, että olisimme suurten ikäluokkien päättäjinä olleet parempia ja eettisempiä kuin edeltäjämme olivat?