lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Pekingin ankkaa, saksalaista kakkua

Tapaninpäivänä kuusi vuotta täyttävä poikamme Tatu uskoo vielä joulupukkiin. Tosin pari viikkoa sitten hänkin ryhtyi epäilemään, että "siinä joulupukissa on jotain mätää". Tiedusteluun "miten niin mätää?" Tatu vastasi, että "kun ne porot lentää siellä taivaalla, miten niin porot ihan oikeesti voi lentää?" No, minä sanomaan, että "ne ovat taikaporoja, niiltä onnistuu ihan mikä tahansa". Keskustelu jäi siihen, mutta pelkäämpä pahoin, että tuleva vuosi tekee tehtävänsä ja joulupukin taika häviää myös meidän perheestä.

Tatun jouluodotusta seuratessa tulee palattua omiin lapsuuden jouluihin. Jouluaatto rytmittyi meillä lehmänlypsyn mukaan. Navettatöiden jälkeen oli joulusaunan vuoro, sitten söimme alusta alkaen kotona valmistetun jouluaterian ja sitten alkoi joulupukin odotus. Ja aina se pukki tuli, mutta viimeisellä kerralla naapuritalon valkoisella Cortinalla. Siihen loppui minun joulupukkiin uskomiseni.

Nyt Tatun joulun odotusta seuratessa aprikoin sitä, minkä verran Tatu ymmärtää joulun alkuperäisestä merkityksestä. Ehkä luemme Tatun kanssa jouluevankeliumin yhdessä ja juttelemme Raamatun henkilöistä.

Meidän joulu on perinteinen muutoin paitsi ruokapöydän osalta. Emme valmista tänäkään jouluna kinkkua. Mieheni Timon aloitteesta meillä syödään joulupäivänä Pekingin ankkaa. En ole aiemmin sitä tehnyt, joten peukut pystyyn onnistuneen lopputuloksen puolesta!

Tatun syntymäpäivänä eli tapanina saamme vieraita Iisalmesta, kun Tatun mummi (äitini) ja Väinö-ukki tulevat kylään. Vielä on auki yritänkö leipoa synttärikakun itse vai tyydynkö valmiskakkupohjaan. Viime vuonna kävi niin, että paistoin joulupäiväiltana hienon kakkupohjan, joka sitten tapaninpäiväaamuna oli täysin lätsähtänyt. Siitä sitten Siihtalan ABC:lle ostamaan valmiskakkupohja, jolla "korjasin" oman leipomukseni. Eikä kukaan syntymäpäivävieras huomannut ollenkaan, että olin sujuvasti risteyttänyt kotikakun ja saksalaisen valmiskakun toisiinsa.

Näillä käytännöllisillä ajatuksilla toivotan päiväkirjan lukijoilleni rauhallista ja levollista joulun aikaa. Nostakaamme itsestämme myönteisimmät puolet esiin, jotta läheisillämme olisi hyvä olla. Pois marina, ilkeys, mökötus - tilalle ilo, lempeys, rakkaus!