Susista päätettävä itse

Suomen EU-puheenjohtajuus päättyy vuodenvaihteessa. Arviot Suomen menestymisestä puheenjohtajana ovat olleet vähintäänkin tyydyttäviä. Tammikuun 1. päivänä EU laajenee kahdella uudella jäsenellä, kun Romania ja Bulgaria tulevat jäseniksi. EU:ssa on tämän uuden laajentumisen jälkeen peräti 27 jäsenmaata. Ja eteisessä odottelee jo uusi joukko kandidaatteja sisään pääsyn toivossa.

Suomalaiset suhtautuvat viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan varsin kriittisesti Unionin toimintaan. Moni ajattelee, että EU yrittää päättää sellaisistakin asioista, jotka eivät sille kuulu. Hyvä esimerkki tästä on kiista susien suojelusta. EY-tuomioistuimen lausunnon mukaan Suomi myöntää liian helposti susien kaatolupia poronhoitoalueiden ulkopuolelle. On odotettavissa, että tuomioistuin antaa lopullisen päätöksensä asiasta lähiaikoina. Kuulun niihin, joiden adrenaliini alkaa nousta, kun Unionin piiristä tulevat susikannanotot saavuttavat korvani ja silmäni.

Pari faktaa susista Suomessa: susikantamme on noin 200 yksilöä ja niistä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa jolkottelee noin 60 prosenttia. Siis yli puolet täällä meidän maisemissa ja täällähän ei liiemmin porohoitoa elinkeinona harjoiteta. Susien kaatolupia haetaan siis aivan varmasti poronhoitoalueen ulkopuolelle.

Säännöllisin väliajoin susien aiheuttamasta pelosta, ahdistuksesta ja tuhosta uutisoidaan maakuntamme ja myös valtakunnallisten tiedotusvälineiden toimesta. En kovin helpolla ryhtyisi vähättelemään lasten ja perheiden huolta koulumatkojen turvallisuudesta, mikäli kodin ja koulun piirissä on tehty susihavaintoja. Lapsen pelko on totisinta totta.

Toimiessani Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana sain useammankin epätoivoisen yhteydenoton susiasioista. Näissä puheluissa vanhemmat kyselivät, että "eikö ole mitään keinoja suojata lapsia ja eikö kunnan pidä järjestää koulukyyditykset susivaaran vuoksi?" Moni kunta on näin tehnytkin. Koulukuljetukset eivät kuitenkaan ratkaise ongelman ydintä: sitä, että susia on paikoitellen liikaa ja niiden aiheuttama haitta ihmisten arkipäivälle on kohtuuton.

Susien suojelusta päättämisen pitää kuulua jatkossakin suomalaisille itselleen. Mikäli EU jyrää meidät susiasiassa, varmaa on, että luottamus Unionia kohtan rapautuu taas piirun verran lisää.