Naisäänestäjille gallupista

Karjalaisen ehdokasgallupissa miehet pärjäsivät selvästi naisehdokkaita paremmin. Gallupin mukaan on jopa mahdollista, että Pohjois-Karjalan vaalipiiristä eduskuntaan valitut ovat kaikki miehiä. Jos niin kävisi, sitä olisi turha vaikertaa vaalipäivän jälkeen. Kun kansa on puhunut, pulinat pois.

Sen sijaan nyt ja tulevina viikkoina on aika vaikuttaa siihen, että maakunnasta valitaan eduskuntaan kuuden hengen joukkue päteviä naisia ja miehiä. Keskustan ehdokkaana vetoan erityisesti puolueeni naiskannattajiin: pitäkää huoli siitä, että keskustan eduskuntaryhmään lähtee täältä myös naiskansanedustaja. Tiedätte, että olen täysillä mukana ja käytettävissänne.

Sitten kampanjatilanteesta. Saan päivittäin yhteydenottoja potentiaalisilta äänestäjiltä kotisivujeni kautta ja puhelimitse. En aina ehdi vastata ihan heti, varsinkin jos on vaikeampia kysymyksiä. Pyrin vastaamaan kaikkiin yhteydenottoihin mahdollisimman nopeasti.

Kohta starttaan kohti Ylä-Karjalaa Juukaan, Nurmekseen ja Valtimolle. Toivottavasti väkeä on mukavasti liikkeellä.

Rajamäellä ja Cronbergilla kovat piipussa

Vaalien alusaikaan kuuluu, että puolueiden kellokkaat haukkuvat toisia puolueita ja ylistävät oman puolueensa ylivertaisuutta. Kielteinen leimaus ja muiden mollaus on myös henkilökysymys: toisten suuhun se sopii paremmin kuin toisten.

En ole yllättynyt, että demareiden Kari Rajamäki pelottelee sdp:n äänestäjiä mahdollisella porvarihallituksella. Yllätyin kuitenkin siitä, että ministeri kehtasi äskettäin lehtihaastattelussa arvioida, että Suomen sisäinen turvallisuus vaarantuu, jos Suomeen tulee keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuva hallitus. Mitä Rajamäki ”sisäisen turvallisuuden vaarantumisella” mahtaa tarkoittaa? Tulisiko Suomeen mellakoita kadulle, ryösteltäisiinkö kauppoja ja vuotaisivatko ulkorajamme kuin seulat? Haloo, kuka tällaiseen uskoo? Yhdyn niihin, jotka kyselivät Rajamäen sammakon jälkeen, että ”onkohan ministeri tehtäviensä tasalla”.

Toinen kovaa kieltä käyttänyt löytyy lähempää: kesänaapurini ja vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg on koventanut kieltään kuukausi kuukaudelta. Vielä viime vuonna hän tyytyi haukkumaan maan hallituksen joka asiasta ja totuimme näkemään Cronbergin otsikoissa tyyliin ”Hallitus on tehnyt kaiken väärin!”

Nyt Cronberg on täsmentänyt haukkukohdettaan: päämaali on keskusta. Siinä samassa sapeleita lentää kaikille muillekin, jotka eivät ymmärrä arvostaa vihreiden erinomaisuutta. Vihreiden keskiviikkoisesta vaalinavauksesta välittyi valtaan pääsyn halu. Heille käy kaikki hallituspohjat ja he haluavat ottaa rkp:n aseman kestohallituspuolueena. Uskallan arvella, että muissa puolueissa rkp koetaan vakaammaksi ja luotettavammaksi hallituskumppaniksi kuin vihreät. Tämän päivän valossa vihreät eivät näytä järin yhteistyökykyisiltä.

Cronberg julistaa, että vihreille on nyt tilaa poliittisessa keskustassa. Yhtään ääntä ei kuitenkaan anneta ”varaus- tai ilmoittautumisperiaatteella”. Puoluevalintaa ja äänestyspäätöstä tehdessään ihmiset arvioivat sitä, että kummallako, Cronbergilla vai Vanhasella, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi hyvään työllisyyskehitykseen lähivuosina. Kun Cronberg tyrmää täysin tällä vaalikaudella tehnyt veronalennukset, hän samalla hyvästelee yhden tärkeän keinon parantaa työllisyyttä.

Ei näytä sattuvan suuhun, ei sen enempää Rajamäellä kuin Tarjallakaan.

”Vähän kuin itseäsi äänestäisit”

Keskustan valtakunnallinen vaalistartti pidettiin lauantaina Tampereella. Henkilökohtaisesti pidin tärkeämpänä olla omassa maakunnassa kampanjatilaisuuksissa (olin lauantaina Kesälahdella ja Tohmajärvellä) kuin lähteä raskaalle automatkalle Tampereelle ja takaisin.

Uutisointi vaalistartista näytti hyvältä. Puheenjohtaja Matti Vanhanen vaikutti jämäkältä ja keskustalippuja heiluttavat ehdokkaat innostuneilta.

Keskusta lähtee vaaleihin iskulauseella ”Vähän kuin itseäsi äänestäisit”. Slogan herättää monia mielleyhtymiä. Helsingin Sanomien Jaakko Hautamäen mukaan iskulauseeseen on piilotettu ajatus, että ”jokaisessa suomalaisessa asuu pieni kepulainen”. Eipä hassummin muotoiltu. Minä ymmärrän iskulauseen seuraavasti. Keskusta on kaikkien suomalaisten puolue, ei mikään yhdenasianliike tai eliittipuolue. Keskustan ehdokkaat ovat tavallisia, eri ikäisiä naisia ja miehiä. Iskulause sisältää myös viestin äänestämisestä, tästä pluspisteitä iskulauseen laatijoille.

Sloganit ja mielikuvatuotanto, vauhdikkaat vaalistartit ja humu julkkiksineen ovat tulleet osaksi puolueiden vaalitoimintaa. Jokainen puolue haluaa antaa oheistoiminnan kautta myönteistä ja vetovoimaista kuvaa puolueestaan. Ymmärrän sen, mutta silti luulen äänestäjien loppupeleissä arvostavan enemmän asia-asiaa kuin oheishömppää.

Keskusta julkisti Tampereella huolella valmistellun vaaliohjelmansa. Keskustan mukaan tulevalla vaalikaudella tulee panostaa eri väestöryhmien hyvinvoinnin parantamiseen. Erityisesti keskusta nostaa esiin lapsiperheiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten aseman. Työn tekemisen kannattavuus, yrittäjyys ja teiden ja ratojen kunnossapito ovat ohjelmassa vahvasti esillä.

Omat vaaliteemani (hyvinvointi, osaaminen ja rohkea edunvalvonta) istuvat hyvin yhteen puolueen teemojen kanssa. Niin tietysti pitääkin. Olisi sangen omituista äänestäjien kannalta, jos minun ja puolueen teemat olisivat täysin eri planeetoilta.

Markkinoilla

Joensuun tammimarkkinat olivat torilla torstaina ja perjantaina. Olin siellä tukijoukkojen kanssa pitämässä kampanjan avausta kahvituksen kera. Tilaisuus onnistui erinomaisesti. Kahvi maistui 1800 pahvimukillisen verran. Minä sain paljon hyviä evästyksiä tuleville viikoille sekä eduskuntatyöhön, jos valtakirja minulle sinne annetaan.

Torikeskustelujen sisältöä voi eritellä ainakin seuraavalla tavalla. Osa kahvittelijoista oli yleisesti tyytymätön politiikkaan. ”Vaalien alla luvataan, mutta vaalien jälkeen unohdetaan”, sanoi useampi. Tulonjaon epäoikeudenmukaisuus puhutti. Monen mielestä veronkevennykset ovat hyödyttäneet vain työssäkäyviä hyväosaisia ja eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat ovat jääneet toimeentulon parannusten ulkopuolelle. Eläkeläiskeskustelijoiden kolme kärkiaihetta olivat kansaneläkkeiden taso, eläkeläisten verotus ja taitettu indeksi.

Monet työttömät toivat esille sosiaaliturvajärjestelmän sudenkuopat ja kannustamattomuuden. Toisaalta liikkeellä oli myös väkeä, joiden mielestä meidän tulisi olla tyytyväisiä siitä, ettei ketään jätetä heitteille. Teiden kunto, yksityisautoilun kalleus, haja-asutusalueilla asuminen sekä maa- ja metsätalouden kysymykset tulivat myös esiin. Puhuttiin myös ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista sekä vero- ja talouspolitiikasta. Keskustelijoille kerroin, että vaalien jälkeen heti laadittava uusi hallitusohjelma on keskeisin paperi asioiden eteenpäin menon kannalta.

”Toriparlamentissa” oli harvinaisen vähän puoluepolitiikan makua. Ihmiset olivat enemmän kiinnostuneita asioista kuin siitä, miten puolueet tässä vaalien alla nokittelevat keskenään tai lähteekö Jäätteenmäki ehdokkaaksi vai ei.

Sain torilla paljon kannustusta ja menestyksen toivotuksia. Moni puki sen sanoiksi ”Nyt ei saa käydä niin kuin viimeksi” tai vielä suorempaan muotoon: ”Onnea, saat ainakin minun ääneni!” Tästä on hyvä jatkaa nöyrin ja reippain mielin vaalityötä. Taustajoukkoja ja kannattajia kannustan ilomantsilaisen Seppo Lehtisen sanoin: ”Törinää pönttöön!”

Suomen eurooppalainen valinta

Viime viikolla posti toi kotiin EU-komission leimalla varustetun paketin. Paketista löytyi komissaari Olli Rehnin uusin kirja omistuskirjoituksineen. Tässä pikakommentit kirjasta.

Rehnin kirja ”Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa” sisältää kaksitoista kirjoitusta Unionin laajentumisesta ja rajoista sekä Suomen ja EU:n suhteista. Tunnustan, että ottaessani kirjan käteeni, ajatukseni teoksesta olivat hieman epäluuloiset ja asenteelliset. Leimasin kirjan mielessäni EU-jargoniaksi ja yhden sisäpiiriläisen (siis Rehnin) vaikeaselkoiseksi tuotteeksi asioista, jotka ovat minulle tänä päivänä vieraita.

Väärin. Innostuin itsekin pitkästä aikaa pohtimaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaarta, Urho Kekkosta, Euroopan maiden historiaa, eurooppalaisia arvoja ja suhdettamme islamilaisuuteen. Kirjan perusviestiin yhdyn täysin: on Suomen etu, että Eurooppa pyrkii omilla yhteisillä ratkaisuillaan vahvistamaan alueen turvallisuutta ja estämään konfliktien syntymistä. Suomi ei voi olla EU:ssa vain rusinansyönti –linjalla: meidän oltava valmiita ottamaan osaa myös vaikeisiin päätöksiin ja kantamaan niistä vastuu.

Rehn käsittelee kirjassaan mm. koulutuksen, osaamisen ja innovaatiotoiminnan merkitystä Suomelle ja koko Euroopalle. Myös Euroopan energiapolitiikan tulevaisuus saa asiallisen huomion kirjassa.

Rehnin kirjan soisi kuluvan tavallisten suomalaisten käsissä. Se on helppolukuinen, mutta silti täyttää asiaa. Kirjasta näkee, että kirjoittajalla on tutkijan sydän, mutta komissaarin mieli.

Teos on sopivissa määrin myös ”henkilökohtainen” eli sivuilta löytyy viittauksia Rehnin oman elämänhistoriaan, kuten omiin häihin, Juankosken anoppilaan ja innostukseen populaarimusiikista. Jotain Rehnin sielunmaisemasta kertoo, että kirjan ensimmäinen osa alkaa Ismo Alankoa siteeraten: ”Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi, Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas, kuin yhdestä suusta, kun Suomi putos puusta”.

Kampanja kohti "vaalitäpinää"!

Nyt vuoden vaihduttua vaalikampanjani käynnistyy täydellä teholla. Vaalipäällikkönä toimiva Sari Riikonen aloitti hommat eilen. Pidimme pitkän palaverin, jonka aiheena oli mm. vaalimainonta, kampanjan avaustilaisuus ja kiertuesuunnittelu. Näistä aiheista lähiaikoina lisää lehti-ilmoittelun ja kotisivujeni kautta.

Monen mielestä putosin eduskunnasta viime vaaleissa liian näkymättömän kampanjan takia. En tiedä oliko näin vai ei. Nyt aion kuitenkin korjata tätä puolta ja huolehtia siitä, että olen entistä enemmän ihmisten ilmoilla tavattavissa sekä panostan näkyvämpään mainontaan.

Tulevat vaalit ovat minulle viidennet eduskuntavaalit. Luulen, että pohjoiskarjalaisista ehdokkaista allekirjoittaneella on eniten eduskuntavaalikokemusta, ellei sitten Urpo Leppänen ole ollut useammin ehdokkaana. Ensimmäisen kerran olin ehdokkaana 1991 ja sain 3 700 ääntä 10 000 markan budjetilla. Sittemmin tulin valituksi edustajaksi sekä vuoden 1995 että 1999 vaaleissa. Ja viime vaaleissa sitten en. Tulevat vaalit ratkaisevat lopullisesti sen, olenko jatkossa mukana politiikassa vai tuleeko minusta henkilö, josta monimielisesti todetaan, että ”takana loistava tulevaisuus”.

Jokaiset vaalit ovat aina erilaiset. Vaalien lopputulosta ja viimepäivien tunnelmaa on vaikea etukäteen ennustaa. Joskus vaalien suunta on aistittavissa jo viikkoja ennen vaaleja, joskus ”vaalitäpinä” puhkeaa vaalikentillä ja TV-keskusteluissa viimeisinä päivinä ennen vaaleja. Luulen, että meistä ehdokkaista, tukiryhmien jäsenistä, poliittisista toimittajista ja politiikan palkollisista parasta vaaleissa on tämä ”vaalitäpinä”, joka huipentuu vaali-iltana hetkeen ennen ennakkoäänien julkistamista.

Ennen ”vaalitäpinälle” antautumista edessä on tuhansia kilometrejä ajoa pitkin maakunnan vaihtelevassa kunnossa olevia teitä. Miehen mielestä minun pitäisi hankkia navigaattori autoon, jotta osaisin aina ajoissa perille. Periaatteessa vastustan hankintaa: mitä minä omassa tutussa maakunnassa ko. vempeleellä teen?

Tulevina viikkoina vaalityö täyttää mielen ja kalenterin. On kuitenkin kaksi jokaviikkoista tilaisuutta, joihin myös vaalienalusaikana aion osallistua: maanantaiset kaupunginhallituksen kokoukset sekä tiistaiset jatko-opintoseminaarit yliopistolla.

Perhe-elämälle pitää myös kampanjointiaikana löytyä aikaa. Kampanja ei saa vierottaa ehdokasta läheisistään. Tällainen riski väijyy nimittäin jokaista tosissaan vaalityötä tekevää ehdokasta. Sitä alkaa helposti kuvitella, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja minä, minä, minä. Perheen ja ydinringin yksi tärkeä tehtävä on pitää ehdokas aisoissa, ettei hän hurmaannu liikaa omasta kampanjastaan ja ettei ”ehdokasnarsismin” mopo karkaa käsistä.