Omaishoitoa ja jatko-opintoja

Terveisiä Kuopiosta. Sain yhdistettyä tämän päivän Kuopion reissulle kaksi asiaa. Aamupäivästä olin avaamassa valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset liiton varapuheenjohtajana omaishoitajaseminaarin Rauhanlahdessa Kuopiossa. Iltapäivällä kävin haastattelemassa Kuopion kaupungintalolla erästä virkamiestä liittyen väitösopintoihini "Kunnat ja ikäihmisten voimavarat".

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Omaishoitajia arvioidaan maassamme olevan yli 300 000 henkilöä. Heistä vajaat 30 000 saa yhteiskunnalta taloudellista tukea siihen, että hoitaa kotona läheistään, joka ei vamman, pitkäaikaissairauden tai vanhuuden toimintakyvyn heikkenemisen myötä selviä ilman toisen ihmisen apua. On arvioitu, että omaishoitajien hoivassa ja hoidossa on noin 60 000 laitoskuntoista lähimmäistämme.

Omaishoitajat ovat todella tärkeä kumppani kunnille ja valtiolle. Tärkeää on, että julkinen valta puolestaan haluaa antaa monipuolisen ja riittävän tuen (mm. sijaisapujärjestelyt, kuljetusapu ja hoitajien virkistysmahdollisuudet) työtä vuorotta tekeville omaishoitajille. Tulevissa hallitusneuvotteluissa on nostettava pöydälle omaishoitajien asema. Pohjaksi hallitusneuvotteluihin on otettava joensuulaisen selvityshenkilö Elli Aaltosen parin vuoden takainen raportti omaishoidosta.

Väitösopintojeni empiirisen aineiston keruu on loppusuoralla. Teen tämänpäiväisen haastattelun lisäksi ennen joulua viisi virkamies- ja luottamushenkilöjohdon haastattelua Kuopiossa. Niistä toisen kerran enemmän. Huomenna on ohjelmassani ns. kotityöt ja kiireellisten yhteydenottojen hoito, sillä lähden torstai-iltana muutaman päivän matkalle Moskovaan. Mieskin on loppuviikon pääkaupunkiseudulla. Poikamme Tatun hyvinvoinnista tulee vastaamaan äitini Sirkka-mummi. Pidän tärkeänä, että mummi ja Tatu viettävät mahdollisuuksien mukaan aikaa ihan kahdestaan ilman meitä vanhempia.

"Supermaanantaihin" valmistautuessa

Miesväki lähti uimaan Vesikkoon ja minä ryhdyin perehtymään huomisen kokousasiakirjoihin. Marraskuun lopun viimeistä maanantaita voi aiheellisesti kutsua vaikka kunnallispolitiikan "supermaanantaiksi": päiväni kuluu aamu kahdeksasta iltamyöhään maakuntavaltuuston, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston kokouksissa.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton valtuuston kokouksessa hyväksytään Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma vuosille 2007-2010. Tätä Pokat-ohjelmaa voi luonnehtia kaikkien erillisohjelmien "äidiksi". Ohjelmasta henkii jollakin tavalla myönteinen tulevaisuusote. Positiivisen vaikutelman syntyyn vaikuttanee asiakirjan fiksu ja kuvarikas ulkoasu. Itseäni jäi eniten mietityttämään ohjelmassa esitetyt työllisyystavoitteet. Tuntuu jotenkin hankalalta hyväksyä sitä, että me tavoittelemme aikajaksolla vajaan 60 %:n työllisyysastetta, kun valtakunnan tasolla tavoitellaan jopa 75 % työllisyysastetta.

Minua askarruttaa, että miten pystymme jatkossa huolehtimaan osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman riittävyydestä. Kun suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö voimistuu 2010-luvun alussa, tarvitsemme erityisesti peruspalveluiden turvaamiseen osaavaa, uutta väkeä. Toisaalta uusia, työhön astuvia ikäluokkia tarvitaan myös teollisuuden ja yritystoiminnan tarpeisiin. Jo nyt tilanne on sellainen, että eläkkeelle lähtee enemmän väkeä kuin mitä uusia ikäluokkia tulee työelämään mukaan.

Toivottavasti ehdin käydä syömässä jotain maakuntavaltuuston ja klo 13 alkavan kaupunginhallituksen välissä. Kun on tottunut syömään lounasta melko säännöllisesti puolenpäivän maissa, siitä olisi hyvä pitää huomennakin kiinni ettei tule ärtyisäksi ja väsyneeksi.

Huomenna kaupunginvaltuuston kokous alkaa jo klo 15, koska asialistalla on ensi vuoden budejtista päättäminen. Kokemuksesta tiedetään, että budjetista tulee pitkä keskustelu. On hyvä, että valtuutetut haluavat ottaa kantaa budjettikokonaisuuteen ja yksityiskohtiinkin. Joensuun kokoisessa kaupungissa budjettivalmistelu on virkamiesvetoista, joten on tärkeää, että valtuutetut tiedostavat budjetin sisällön ja mitä se käytännössä kaupunkilaisille ensi vuonna merkitsee. Valtuutetut kantavat päättäjinä vastuun tehdyistä linjauksista.

Esimakua kiertämisestä

Kulunut päivä oli esimakua kampanjoinnista. Aamulla olin tietokoneen ääressä pari tuntia hoitelemassa kampanjasuunnitteluun ja jatko-opintoihin liittyviä tehtäviä. Soitteluita, sähköpostiviestejä ja sen sellaista. Sitten starttasin kohti Lieksan markkinoita puolueeni teltalle, minne Lieksan keskustalaiset olivat ystävällisesti kutsuneet esittäytymään kaikkia keskustan pohjoiskarjalaisia ehdokkaita.

Fiilis teltalla oli hyvä ja tapasin paljon vanhoja ja uusia tuttavia. Paikan päällä sain paljon evästyksiä mm. Lieksasta Kuhmoon menevän tien peruskorjauksesta ja pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi. Keskustelimme myös kansanedustajan roolista ja tehtävästä. Moni ihminen antoi minulle rohkaisua kampanjaan ja pahoitteli sitä, etten viimeksi mennyt läpi.

Illan suussa sain olla mukana Joensuun keskustanaisten syyskokouksessa. Sitten suuntasin kohti Kiteetä, missä Kiteen keskustalaiset pitivät syyskokoustaan ja antoivat meille paikalle tulleille ehdokkaille esittäytymispuheenvuorot. Puheenvuorossani toin esille vaaliteemojani: hyvinvointi, osaaminen ja rohkea edunvalvonta.

Kotimatkalla sumussa, hämyssä ja rekkojen keskellä pohdiskelin sitä, että miten eri tilaisuudet ja ihmisten tapaamiset antavat ehdokkaalle voimaa. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin saa olla itse siinä mukana.

Järjestöt mielenterveyden tukena

Maakuntamme sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät pitkäjänteistä työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Yksi tällainen järjestö, Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry, juhli tänään 35-vuotistaivaltaan Joensuun seurakuntakeskuksessa.

Kuivakkaan juhlapuheen sijaan Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen piti asiapitoisen juhlaesitelmän terveydentilastamme, etenkin mielemme tilasta. Iltapäivän juhla oli monipuolinen annos asiaa, musiikki- ja runoesityksiä. Näytti siltä, että paikalle saapuneet mielenterveyden ystävät nauttivat kokonaisuudesta. Kiitos toiminnanjohtaja Raimo Matikaiselle ja kumppaneille työstä mielenterveyskuntoutujien hyväksi ja tämän päiväisen juhlan järjestelyistä!

Järjestöjen voima mielenterveystyössä perustuu pitkälti siihen, että niiden toiminta on ihmiskeskeistä ja toiminta rakennetaan aidosti ihmisten tarpeista käsin. Esimerkiksi Mielenterveydentuki ry tarjoaa täällä mm. vertaistoimintaa, virkistystoimintaa, työpajatoimintaa ja pian myös tuettua asumista Niinivaarantien Kotikievarissa. Uskon, että järjestöjen ja kuntien kumppanuus syvenee jatkossa. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, etteivät kunnat "sälytä" lakisääteisiä tehtäviään järjestöille, vaan ottavat kolmannen sektorin toimijat aidosti tasavertaisina kumppaneina mukaan toimintaan ja yhteistyöhön.

Nyt täytyy tarttua huomisen kaupunpunginhallituksen esityslistaan. Ja jos aikaa jää, tarpeellista olisi tehdä myös priiffaus huomisen illan naisyrittäjyyspaneelia varten.

Dekkareita, taloustaitoa ja osuustoimintaa

Nyt jo viikonloppuun taittuvalla viikolla on ollut useita mieleen jääviä tilaisuuksia. Maanantaina osallistui Tatun kanssa Pelastakaa Lapset ry:n perinteiseen Lapsen sävel-konserttiin. Carelia-sali oli enemmän kuin täynnä lapsiperheitä. Tatusta parasta tilaisuudessa oli mökkinaapurimme Riina-koululaisen esiintyminen Motoran Liipukoiden tanssiryhmässä.

Keskiviikkoiltana olin Pekka Ravin ja Krista Mikkosen kanssa keskustelemassa kirjastolla pohjoismaisista dekkareista. Tilaisuuden veti suvereenilla tavallaan läänin poliisineuvos Mikko Varis. Minun käsissäni on viime vuosina kulunut erityisesti ruotsalaiset Henning Mankell ja Liza Marklund. Suomalaisista on pakko mainita outokumpulaissyntyinen Leena Lehtolainen. Ehkäpä Marklundin Annika Bengtzon ja Lehtolaisen Maria Kallio ovat päähenkilöinä sellaisia, joihin on naisena helppo samaistua. Työelämän paineet, lapsiperheen arki ja jokapaikkaan repeämisen stressi ovat molempien kirjailijoiden teksteissä vahvasti esillä.

Torstaina tuli kaupungille tunnustusta, kun Veronmaksajien Keskusliitto palkitsi Joensuun vuoden taloustaitokuntana. Olin mukana kaupungintalolla ottamassa palkintoa vastaan. Torstai-ilta vierähti osuustoiminnan parissa eli PKO:n edustajiston kokouksessa. Numeroihin ja tilastoihin menemättä voi vain todeta, että Osuuskaupalla menee maakunnassamme todella hyvin. Investointeja on tehty rohkeasti ja ensi vuonna alkaa Suomen suurimman Prisman rakentaminen laajentamalla nykyistä Voimatien Prismaa.

Kohta vien perheen miesväen eskariin ja töihin. Sitten alan järjestellä väitöskirjatutkimukseeni liittyviä viimeisiä haastatteluja. Haastattelut tulisi tehdä ennen joulua Kuopiossa.

Isänpäivää kodin lämmössä

Tätä isänpäivää on vietetty rauhassa kodin lämmössä, kynttilöiden antaessa lempeää valoaan pöydälle jos toiselle. Päivän sykähdyttävin juttu oli pian kuusivuotiaanTatu-poikamme hieno lahja isä-Timolle. Tatu oli tehnyt eskarissa omin käsin "naulakon" ja sydämellisen onnittelukortin. Lahja oli kääritty Tatun itse maalaamaan lahjapaperiin. Lapsi on aito tunteissaan, niin myös antamisen ilossaan.

Iltapäivällä vieraaksemme saapui Timon jo aikuinen tytär Riika avomiehensä Kimmon kanssa. Olivat hyviä vieraita, kun toivat täytekakunkin mukanaan. Siinä sitten kotoisasti kahviteltiin ja haasteltiin kuulumiset.

Jo etukäteen iloitsin tästä päivästä, sillä viime viikot ovat olleet kiireisiä eikä täysin vapaita päiviä ole ollut pitkiin aikoihin. Eduskuntavaaleihin on aikaa yli viisi kuukautta. En aio laittaa tässä vaiheessa kaikkia voimiani kampanjointiin. Toki suunnitelmia tehdään ja vaaleihin liittyviä tilaisuuksia on jonkin verran lähiviikkoina. Mielestäni joulun aika tulee rauhoittaa vaalityöstä. Vierastan ajatusta, että jouluun valmistautuville ja usein kiireisille ihmisille tyrkytettäisiin käteen ehdokasesitteitä. Uskon ihmisten kiinnostuvan eduskunta-asioista ja tarjolla olevista ehdokkaista sitten lähempänä maalisvaaleja.

Oma varsinainen, suunniteltu kampanjointini alkaa siis vasta tammikuussa. Tulevina viikkoina teen väitöskirjaopintojani eteenpäin. Empiirisen aineiston keruu on pieneltä osin kesken ja hoidan sen loppuun ennen joulunpyhiä. Tänään en mieti kyllä opintojakaan, vaan taidan kaivaa dekkarin käteen ja hautautua jännityksen pariin. Ai niin, äänestäminen seurakuntavaaleissa jäi tänään tekemättä. Asian voin hoitaa vielä huomenna. Hyvä ehdokaskin minulla on tiedossa.

Palvelut, osaaminen ja elinvoimaisuus

Joensuun kaupunginhallitus hyväksyi alkuviikosta ensi vuoden talousarvioesityksen. Valtuusto päättää lopullisesti budjetin sisällöstä marraskuun lopulla.

Ensi vuoden talousarvioesitys tukee valtuuston aiemmin linjaamaa kaupunginstrategiaa. Strategian mukaan kaupungin talous on tasapainossa vuoteen 2008 mennessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että alijäämäisiä budjetteja ei enää ensi vuoden jälkeen tehdä ja lisää velkaa ei oteta. Tulot ja menot on saatava tasapainoon, siinä yksinkertainen ohje meille kaikille päättäjille.

Kaupungin tärkein tehtävä asukkaiden näkökulmasta on, että peruspalvelut -koulu-, sosiaali- ja teveyspalvelut- ovat asianmukaisia ja kaikkien kuntalaisten saatavilla. Palveluiden järjestämisen ohella pidän tärkeänä, että Joensuun kaupunki pystyy omilla päätöksillään tukemaan uusien työpaikkojen syntymistä, yrittäjyyttä ja osaamista. Näihin panostamalla Joensuu vahvistaa koko seudun ja maakunnan hyvinvointia pitkällä tähtäimellä.

Valtionosuuksiin ei ole odotettavissa radikaalia lisäystä sen enempää Joensuulle kuin muillekaan kunnille. Tämän vuoksi on tärkeää, että pystymme Joensuussa vahvistamaan muita tuloja. En tarkoita, että kuntalaisten veroja tulee korottaa, vaan meidän pitää saada uusia veronmaksajia uusien työpaikkojen ja yritysten kautta. Myös kaupungin myyntitulojen kasvattaminen on tärkeää.

Joensuu on ollut vuoden ajan runsaan rakentamisen osalta kehityksen kärjessä jopa valtakunnallisesti. Meidän tulee huolehtia siitä, että myönteinen kehitys jatkuu. Kaupungilla on oltava psykologista pelisilmää ja konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten Joensuu ja koko seutu kasvattaa vetovoimaansa koko valtakunnan mittakaavassa.

Olennaista myös on, että seudun kunnilta löytyy yhteinen tahto ja yhteiset toimenpiteet myönteisen kehityksen jatkamiseksi. Näillä ajatuksilla lähden parin tunnin päästä kohti Elokuvateatteri Tapiota, missä järjestetään seminaari kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta pohjoiskarjaisille päättäjille. Tilaisuus tarjoaa hyvän mahdollisuuden tunnustella päättäjien ajatuksia myös mahdollisista kuntaliitosselvityksistä.

Marraskuu alkuun monin menoin

Se on sitten talvi. Onneksi ehdimme edellisenä viikonloppuna laitella paikat talvikuntoon mökillä Höytiäisen rannalla.

Kulunut viikko on mennyt kaupungin asioiden, omien opintojen ja vaalivalmistelujen merkeissä. Maanantaina tukiyhdistykseni Pohjois-Karjalan puolesta ry järjesti onnistuneen seminaarin vaalityöni varainhankinnan edistämiseksi. Tiistaina tein kotona kirjoitustöitä ja osallistuin yliopistolla jatko-opintoseminaariin. Keskiviikkona kävin aamulla viemässä kaupungin tervehdyksen vuonna 1988 syntyneiden kutsuntatilaisuuteen sekä tapasin aamupäivällä erilaisten oppijoiden ja lukineuvola-asioiden asiantuntijoita. Keskiviikkona vietti merkkipäiväänsä MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja aina lupsakka Ville Pasanen. Kävimme kaupungin puolesta onnittelemassa Villeä Vainoniemen huvilalla. Keskiviikkona oli myös kuntaliitoksen seurantaryhmän kokous. Kokouksessa käytiin läpi mm. liitosrahojen kohdentumista, kouluverkkoasioita ja seudullisen perhekeskuksen käynnistymistä.

Torstaina ja perjantaina hommailin työpöydän ääressä kotona. Pyhäinpäivä on ovella ja viemme perinteiseen tapaan hautakynttilät mieheni vanhempien haudalle. Puhdas lumi ja sadat kynttilät tekevät hautausmaasta puhuttelevan paikan. Viikonloppuna osallistun Keskustan 100-vuotistilaisuuksiin Pyhäselässä, Kiteellä ja Kesälahdella. Maanantaina on kaupunginhallituksessa iso asia päätettävänä: ensi vuoden talousarvioesityksen tekeminen kaupunginvaltuustolle. Joensuun keskustalaisten mielestä koulurahoja ei tule supistaa ensi vuonna ja Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran nuorilla tulee olla oikeus samanhintaiseen nuorisolippuun kuin entisen Joensuun alueella asuvilla nuorilla. Keskusta korostaa budjettitavoitteissaan myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon parempaa yhteensovitusta.